Siitä on vain hetki, kun joka toista työntekijää oltiin Lean-ajattelun nimissä koulimassa ongelmanratkaisijaksi. Sittemmin on käynyt niinkin, että omaan työhönsä liittyvistä epäkohdista julkisuudessa kertoneen – äskettäin kyseessä oli sosiaalityön ammattilainen – kouliminen jatkui työnantajan puhuttelussa. Myös hammaslääkärit miettivät mielipiteen ilmaisemisen rajoja; aihetta on toivottu lehteen. Mitä omasta työstään saa sanoa?
Sananvapaus on perusoikeus. Työsuhteessa sen rinnalle tulee sopimukseen perustuva luottamuksellisuus- ja lojaliteettivelvollisuus. Rajankäynti on jatkuvaa, ja ylivarovaisuuteen kannustamistakin on näkyvissä, toteaa sananvapauskysymyksiin erikoistunut oikeustieteen tohtori ja aikakauslehtien edunvalvontajärjestö Aikakausmedian johtaja Mikko Hoikka.
– Sananvapautta ja lojaliteettivelvoitetta joudutaan aina punnitsemaan vastakkain. Lähtökohta on, että kun työnantaja on hyvinvointialueen kaltainen julkinen toimija, sananvapaus saa isomman painoarvon kuin jos työnantaja olisi yritys, Hoikka sanoo.
Voiko tilanteen tunteva hammaslääkäri siis kommentoida haastattelussa vaikkapa hyvinvointialueensa jonotilannetta? Kyllä voi. Oleellista on kommentoijan tavoite.
– Jos aito pyrkimys ei ole vahingoittaa järjestelmää, vaan löytää keinoja, mitä pitäisi tehdä paremmin, silloin ei rikota lojaliteettivelvoitetta. Lisäksi pitää miettiä, kritisoidaanko tässä yksittäistä esimiestä, jota sitäkin saa tehdä, mutta silloin tulee enemmän punnittavia kysymyksiä, Hoikka sanoo.
Sananvapaudelle on viime aikoina haettu ja myös saatu tukea Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Kun kyse on ollut työnantajan toiminnan kritisoimisesta, tuomioistuin on Hoikan mukaan asiaa arvioidessaan yhtenä kriteerinä käyttänyt sitä, onko epäkohtaan yritetty puuttua ensin jotain muuta kautta. Aktiivinen rooli omassa työyhteisössä ja sen kehittämishankkeissa on tässäkin valossa hyvä asia. Pontta osallistumiseen tuo tieto siitä, että yleensä hammaslääkärin ääni kuuluu hyvin.
Hyvinvointialueet määrittelevät sanomisen rajoja viestinnän ohjeissaan. Monissa niissä todetaan, että jokainen työntekijä voi kertoa medialle omasta työstään ja vastuullaan olevista julkisista asioista. Joillakin alueilla jatkoksi kerrotaan, että tarvittaessa esihenkilö linjaa sisältöjä. Pitääkö tällöin siis kaikki haastattelussa sanottu kierrättää esihenkilön kautta? Hoikka kannustaa tulkitsemaan mediaohjetta sananvapausmyönteisesti.
– Pomolta saa kysyä neuvoa, jos ei tiedä. Ainoa tapa lukea tuota ei ole se, että esihenkilölle pitäisi antaa hyväksyttäväksi kaikki, mitä aikoo sanoa.
Heli Mikkola
Hammaslääkärilehden päätoimittaja