Uudistus etenee, mutta tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan korjauksia. Näin toteaa alivaltiosihteeri Marina Erholan toimeksiannosta työskennellyt riippumaton asiantuntijaryhmä hyvinvointialueuudistuksesta tekemässään väliarvioinnissa. Ja mitä tavoiteltiinkaan? Ei tietenkään otsikoissa hallitsevia yt-neuvotteluita ja pienten hoitoloiden sulkemisia, mutta kyllä, kustannusten kasvun hillitsemistä, yhdenvertaisten palvelujen varmistamista sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista.
Väliarviossa esitellyt korjausehdotukset olivat pohjana pääministeri Petteri Orpon maaliskuun alussa antamalle pääministerin ilmoitukselle. Asia koskee kaikkia, vauvasta vaariin ja synnytyssairaalasta hammaslääkärituoliin, Orpo sanoi eduskunnalle. Nyt kootaan parlamentaarinen työryhmä, jonka tehtävä on pohjustaa järjestelmän jatkokehittämistä seuraavalla vaalikaudella. Käytännössä oletettavasti tarkastellaan kipupisteitä, joiden kärjessä keikkuu alueiden määrä. Iso muutos jo nyt on avata tie tekoälyn käyttämiselle hoidon tarpeen arvioinnissa.
Potilaan ja unitin äärellä työskentelevän ammattiryhmän osalta kiinnostavaa saattaa olla myös Erholan asiantuntijaryhmän ehdotus, jonka mukaan rahoitusmallin kannustimia ennaltaehkäiseviin ja kustannusvaikuttaviin toimiin lisätään. Lisäksi tutkijat ehdottavat hyvinvointialueille hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen osoitettavan laskennallisen rahoitusosuuden laajentamista kannustepalkkioksi.
Entä miltä sote-uudistus näyttää hammaslääkärin silmin? Käytin tiedonhankintaan hyvin suppeaa ja varsin epätieteellistä menetelmää eli kohdennettua puhelinsoittoa. Tavoitin langan päähän hammaslääkärin, joka kertoi odottavasta innostuksesta lehden haastattelussa vuodenvaihteessa 2022–2023. Hänet oli tuolloin valittu hyvinvointialueellaan yhden lähijohtamisalueen apulaisylihammaslääkäriksi.
Innostus vaihtui esihenkilötyössä tunteeseen oman tekemisen merkityksettömyydestä ja irtisanouduin esihenkilötehtävistä puolentoista vuoden jälkeen, kertoo Teresa Niku, silloin Pelkonen.
– Olin haastattelun aikaan vielä innostunut hallinnollisesta työstä ja kehittämisestä. Olin ajatellut, että työstä tulee mielekkäämpää, mutta kävikin toisin. Esihenkilöllä ei enää ollut samanlaista liikkumatilaa kuin kuntien aikana. Koin myös, että ylitseni saatettiin kävellä milloin vaan.
Paluu takaisin potilastyöhön muutti tilanteen.
– Olen tyytyväinen, että voin keskittyä potilaiden kohtaamiseen. Meillä on hoitojonoja, mutta työntekijällä on työrauha. Yhtenäisten toimintamallien toteuttamisessa uudistus toimii.
Heli Mikkola
Hammaslääkärilehden päätoimittaja