Elokuun lopulla Hammaslääkärilehti kilahti postiluukusta. Käänsin lehden sivuja uppoutuen pitkän kesäloman jälkeen taas denttarimaailmaan. Uusi sivu kääntyi myös opinnoissa, kun vihdoin klinikkavuodet olivat alkaneet muutamaa viikkoa aikaisemmin.
Tiivistä uppoutumista aiheeseen on siis ollut havaittavissa myös yliopiston penkillä. Preklinikka on takana, ja yhtäkkiä syvennytäänkin kariologiaan, parodontologiaan, suupatologiaan, TMD:hen, suugeriatriaan ja ortodontiaan.
Kolmannen vuosikurssin ensimmäisillä viikoilla on alkanut uusia opintoaineita miltei joka viikko. Simulaatioklinikassa tehtäviä harjoituksia on kalenterissa huisin paljon enemmän kuin edellisinä vuosina. Oppiaineet ovat täyttä asiaa, ja harjoitukset tuovat konkretiaa opintoihin. Nyt opetellaan ne säännöt ja käytänteet, joilla potilaita hoidetaan.
Tämä tuo ihan uudenlaisen motivaation oppimiseen. Into on opetella säännöt hyvin, sillä joku päivä teen päätökset itsenäisesti näiden perusteiden pohjalta potilaan parhaaksi, tarjolla olevien resurssien puitteissa.
Samaan aikaan on kuitenkin muistuteltava itseään olemaan tulevaisuudessa joustava sääntöjen suhteen. Ne pätevät nyt, mutta voin laittaa pääni pantiksi, että kymmenen vuoden päästä jotkin asiat on parempi tehdä uudella tavalla. Käytetäänköhän silloin enää alginaattia jäljennöksissä? Kuuluuko silloin paikkausarsenaaliin erillinen etsausaine vai ainoastaan itse-etsaavat valmisteet?
Hammaslääketieteen ala kehittyy, ja uuden tiedon valossa täytyy osata myös luopua koulussa opituista tavoista. On varottava, ettei kangistu tekemään asioita vanhalla kaavalla vain siksi, koska niin on aina ennenkin tehty. Perustelujen on oltava vahvempia.
On syksy, joten Hammaslääkäripäivät siintävät horisontissa. Tapahtuma on hyvä tilaisuus tutustua maahantuojien uusiin innovaatioihin, kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja ja pysyä hammaslääketieteessä ajan hermoilla.
Opiskelijastatus antaa luvan kysellä ihan perustason asioistakin. Joku joskus sanoi minulle, että hyvä lääkäri on sellainen, joka uskaltaa kysyä. Koska tiede kehittyy, lupa kysymiseen säilynee koko loppu-uran ajan.
Päivitystä tietoihin tarjoaa myös lehti, jota nyt pidät käsissäsi. Uusi tieto kannattaa ottaa mukaan sinne arjen tekemiseen, joko käytännön tekemistä muuttaen tai vanhoja toimintatapoja vahvistaen.
Tällä hetkellä minä keskityn perusosaamisen kerryttämiseen, instrumenttien nimien opetteluun, röntgenkuvalevyjen oikeaoppiseen asetteluun, aseptiikkaan, yleisimpien patologisten muutosten tunnistamiseen, diagnosoimaan paikataanko kariesleesio vai ei, ja selvittämään, mitä se etsausaine nyt olikaan. Millainen uusi sivu sinulla kääntyy seuraavaksi?
Mira Lehmonen
Kirjoittaja on kolmannen vuosikurssin denttari Kuopiosta.