Artikkelissa kuvataan etähammaslääketiedettä, sitä koskevaa lainsäädäntöä Pohjoismaissa ja sen vaikutusta erityisesti omahoitoon tuoreiden tutkimusten perusteella. Lisäksi selvitetään, onko etähammaslääketieteellä ylipäätään edellytyksiä toimia Pohjoismaissa.
Etähammaslääketiede, aivan kuten etälääketiede, tarkoittaa terveydenhuoltopalvelujen tarjoamista etänä käyttämällä erilaisia viestintävälineitä sairauksien diagnosoimiseksi, hoitamiseksi ja ehkäisemiseksi. Tällä hetkellä yhdenkään Pohjoismaan lainsäädännössä ei kuitenkaan ole selkeitä säännöksiä etähammaslääketieteelle. Maakohtaisia ohjeistuksia, jotka on annettu sosiaali- ja terveysministeriöiden tai kansallisten terveydenhuollosta vastaavien virastojen toimesta, on kuitenkin olemassa.
Artikkelissa tarkasteltiin myös etähammaslääketieteen vaikutusta omahoidon tasoon. 19 kontrolloituun kliiniseen tutkimukseen perustuvassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä havaittiin, että plakki- ja ienindeksi sekä kiilteen ”white spot” -leesioiden esiintyvyys vähenivät merkittävästi etähammaslääketieteen avulla. Tuoreimmassa kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa ei puolestaan huomattu, että etähammaslääketieteellä olisi ollut positiivista vaikutusta, mutta tutkimusasetelma ei ollut paras mahdollinen. Aiheesta ei ole julkaistu aiempia tutkimuksia Pohjoismaissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että etähammaslääketieteen harjoittaminen edellyttää parempaa monialaista ja moniammatillista yhteistyötä, teknistä infrastruktuuria, kansallista lainsäädäntöä sekä tiivistä yhteistyötä lääkärien, etähammaslääketieteen sidosryhmien ja poliittisten päättäjien välillä, ennen kuin siitä voi tulla kiinteä osa suun terveydenhuoltoa Pohjoismaissa.
Does teledentistry have a place in connection with oral hygiene performances in the Nordic countries?
This paper describes teledentistry, the current legislation in Nordic countries regarding teledentistry, the effect of teledentistry in particular on oral hygiene status based on current literature and discusses whether teledentistry can work in the Nordic countries. Teledentistry, as telemedicine is defined, is the delivery of healthcare services at a distance (or remotely) by using various communication technologies for the diagnosis, treatment, and prevention of diseases. Currently, there is no clear definition of teledentistry in legislation in any of the Nordic countries. However, there are country specific regulations set by the National Board of Health and Welfare agencies. Concerning the effect of teledentistry on the level of oral hygiene a systematic review and meta-analysis based on 19 RCT studies revealed a significant reduction in the plaque- and gingival index as well as the incidence of white spot lesions, thus favoring the use of teledentistry when compared to conventional strategies. However, there was no effect of the teledentistry in the most recent performed RCT study, however the design was not optimal. There are no published studies on this topic from the Nordic countries. In conclusion, teledentistry solutions require increased interdisciplinary and interprofessional collaboration, technological infrastructure, national legislation, and close collaboration between clinicians, teledentistry stakeholders and policy makers, before it can become an integrated part of oral care in the Nordic countries.
Kirjoittajat:
Saujanya Karki1
Rasa Skudutyte-Rysstad2,3
Kim Ekstrand4
1 University Lecturer, BDS, MPH, PhD, Research Unit of Population Health, Faculty of Medicine, University of Oulu, Oulu, Finland
2 Associate Professor, DDS, MSc, PhD, Department of Cariology and Gerodontology, Faculty of Dentistry, University of Oslo, Norway
3 Senior Researcher, Oral Health Centre of Expertise in Eastern Norway, Oslo, Norway
4 Professor, DDS, PhD, section for Cariology and Endodontics, Department of Odontology, University of Copenhagen, Denmark
Suom Hammaslääkäril 2025; 4: 30–34.
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan digilehdessä noin kuukauden kuluttua ensijulkaisusta.