Sokeri ja muut fermentoituvat hiilihydraatit ovat suun terveydenhuollossa olleet kauan sydäntä lähellä. Kaikki tietävät hammaspeikkojen rakastavan sokeria, ja siten sen välttäminen on kuulunut terveysneuvontaan jo kymmeniä vuosia.
Lukija muistanee klassiset Vipeholm-tutkimukset Ruotsista. Silloin 1940–1950-luvun taitteessa todistettiin ensimmäisen kerran, kuinka ei vain sokerin määrä vaan ennen kaikkea sen nauttimisfrekvenssi ja muoto, missä sokeria annettiin, vaikutti hampaiden reikiintymiseen. Toffee osoittautui kariogeenisemmaksi kuin sokeroitu mehu!
Viime vuosina me alan ammattilaiset olemme saaneet tukea sokerivalistukseen lihavuustutkijoilta ja yleensä kansanterveydestä huolestuneilta. Maailmanlaajuinen lihavuusepidemia on yksi suurimpia aikamme terveyshaasteita, jonka taltuttaminen on priorisoitu korkealle.
Vuonna 2016 WHO:n tilastojen mukaan 39 % yli 18-vuotiaista oli ylipainoisia ja 13 % lihavia. Ylipainon Body mass index (BMI) on 25, ja lihavuuden määritelmä on BMI ≥ 30. Lihavien määrä koko maailmassa on kolminkertaistunut vuodesta 1975 meidän päiviimme. Yksi syyllinen on sokerin liiallinen nauttiminen ravinnossa. Ks. World Health Organization: Obesity and overweight (www.who.int/mediacentre/factsheets/fs311/en).
Silmiini sattui Edinburghin Royal College of Surgeonsin kotisivuilta uutinen, jossa kerrottiin Manchesterin erään sairaalan käärineen hihansa taistelussa obesiteettia vastaan ja poistaneen sokerin henkilökunnan ruokalan annoksista sekä sairaalan vierailijoille tarkoitetuista tarjoilupisteistä.
Aikaisemmin tarjolla olleet aamiaismurot, leivonnaiset, perunalastut, pastat, virvoitusjuomat, makeat välipalatuotteet yms. ovat saaneet mennä, ja tilalle on tuotu kasviksia, stroganoffia (!), hedelmiä. Juomaksi on tarjolla vain vettä. Vierailijat voivat sentään vielä ostaa veden lisäksi kahvia, teetä ja maitoa. Artikkelin mukaan tämä radikaali muutos on vastaanotettu hyvin, ja sairaalan hoitajien kerrotaan menettäneen painostaan jo useita kiloja…
Katsellessani oman työpaikkani ruokalan valikoimaa noudattaa se erinomaisen hyvin nykyisiä ravintosuosituksia. Ero on todella suuri, kun muistelee aikaisempien vuosien työmaaruokaloita. Nykyisin tarjonta on monipuolista, kevytvaihtoehdot ovat aina mukana, ja esimerkiksi salaattipöydät ovat herkullisesti esillä; sokeristen kastikkeiden lisäksi on mahdollisuus valita esimerkiksi viinietikkaa ja oliiviöljyä salaattiin.
Anekdoottina kerrottakoon, että meillä Biomedicumissa opiskelijajärjestöjen painostuksesta eräästä itämaisesta kana-annoksesta poistettiin siihen kuuluvat banaanilohkot – en tosin tiedä, olivatko opiskelijat huolissaan ravitsemuksellisista, maku- vai eettisistä syistä. Banaani ei ole lihottavaa, joten se tuskin oli protestin syy. Ruoka herättää intohimoja!
Koska lihavuus on kamala peikko monen nuoren ihmisen mielessä, hammashoitoloiden terveyskasvatuksessa voi korostaa, että ei vain hammaspeikkojen välttämiseksi vaan myös lihavuuden vastustamiseksi ruokailutottumukset on syytä pitää järkevinä. Ja miltä mahtaakaan näyttää tarjoilu oman hammasklinikkanne kahvihuoneessa?
J H Meurman