Suun terveydenhuollon palvelujen käyttöä voidaan arvioida muun muassa tarkastelemalla, kuinka suuri osa väestöstä käyttää näitä palveluita tiettynä ajanjaksona. Se, mikä voidaan katsoa säännölliseksi palvelujen käytöksi, riippuu kunkin potilaan yksilöllisistä tarpeista.
Pohjoismaisilla suun terveydenhuoltojärjestelmillä on monia yhteisiä piirteitä, ja kaikki nämä järjestelmät perustuvat tasa-arvoisen hoitoonpääsyn periaatteeseen. Keskimäärin hoitoon hakeutuvien osuus eri väestöryhmissä on kaikissa Pohjoismaissa suuri, ja Pohjoismaiden kansalaiset ymmärtävät hyvin, miksi säännöllinen suun terveydenhuolto on tärkeää.
Kaikki Pohjoismaiden asukkaat eivät käy joka vuosi hammashoidossa, mitä voi osittain selittää yleinen suunterveyden kohentuminen. Sen myötä kasvava osuus väestöstä ei enää tarvitse vuosittaista suun ja hampaiden tarkastusta. On kuitenkin näyttöä siitä, että asiaan vaikuttavat myös esimerkiksi hammaslääkäripelko, sosioekonomiset tekijät, saatavuusongelmat sekä hoidon kustannukset. Ongelmallista sekä eettisesti että oikeudellisesti on, että tietyt väestöryhmät, erityisesti ikäihmiset ja sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevat, eivät hyödy täysimääräisesti nykyisistä suun terveydenhuoltojärjestelmistä.
Kirjoittajat:
Kasper Rosing
Assistant Professor, University of Copenhagen, School of Oral Health Sciences, Community Dentistry, Köpenhamn,
Liisa Suominen
D.D.S, Ph.D., M.Sc. (Health Care), Professor of Oral Public Health, University of Eastern Finland, Kuopio
Inga B. Árnadóttir
dr. odont, MPH, Professor Faculty of Odontology, University of Iceland, Reykjavík, Iceland
Lars Gahnberg
Registerhållare, SKaPa, Svenskt kvalitetsregister för Karies och Parodontit, Professor, Avd för orala sjukdomar, Institutionen för odontology, Karolinska Institutet, Huddinge, Sverige
Anne Nordrehaug Åstrøm
Professor, dr. odont, Department of Clinical Dentistry, Faculty of Medicine, University of Bergen, Bergen, Norge
Suom Hammaslääkäril 2021; 7: 22–31.
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.
Utilization of oral healthcare in the Nordic countries
The utilization of oral healthcare, synonymously dental attendance, is defined as the proportion of a population who receives dental care, within a specified time. What is considered to be regular dental care depends on individual patient needs. The organization of dental care systems in the Nordic countries share many common features and rests on the principle that citizens are entitled to equal access to healthcare. Generally, high attendance rates across population groups in all Nordic countries are seen and Nordic populations show good understanding of the need for regular dental care. Yearly attendance rates lower than a 100% may partly be explained by continuously improved oral health of the Nordic populations and, therefore, increasing numbers of individuals who no longer need yearly oral examinations. However, evidence points to associations between a range of additional factors, for instance, dental fear, socioeconomic factors, access issues and cost on one side and dental attendance on the other. The fact that some population groups, especially the elderly and socially disadvantaged groups, do not fully benefit from the oral healthcare systems under the current organization, is problematic from both ethical and legal perspectives.