Terveysteknologiastako uusi nokia Suomeen? Riittääkö perustehtävän hoitaminen hyvinvointialueille vai pitäisikö myös tutkia? Voiko suomalaisia hoitosuosituksia tehdä ilman kotimaista tutkimusta? Lääkärijärjestöjen ja Apollonian järjestämän Rahat ja henki -webinaarisarjan avausjakso ”Tutkimuksella tulevaisuuteen” tarttui näihin aiheisiin.
Webinaarin jälkeen ei tarvitse kysyä, tarvitaanko suomalaista tutkimusta, vaan ennemminkin, miten sitä voidaan edistää. Kannusta, kuskaa ja kustanna -kolmikko on tuttu junioriurheilijoiden vanhemmille. Tämä sama satsaus olisi tärkeä myös nuorille tutkijoille: nuoret tutkijat tarvitsevat kannustusta, mahdollisuuksia päästä kansainvälisille kentille sekä rahoitusta ja resursseja tutkimustyölleen. Nyt heti, ettei Suomi tipu kelkasta.
Tutkimuksen kaupallistaminen kunniaan
Toimitusjohtaja Jani Tikkanen Duodecimin tytäryhtiö Kuura Health Oy:ltä tarttui kivuliaaseen rahakysymykseen. Tutkimuksen rahoituksen hän näkee ennen kaikkea investointina ja on huolissaan siitä, että TKI-rakenteet ovat liian helppo säästökohde.
– Yksi euro, joka investoidaan tutkimukseen, tulee nelinkertaisena takaisin. Sen sijaan, että leikataan ja koitetaan jakaa yhä pienempiä resursseja useammalle, voisiko lähteä kasvattamaan yhteistä kakkua.
Suomessa on hyvät mahdollisuudet ja infra tehdä tutkimusta, mutta rahoituksessa jäädään takamatkalle. Jos terveydenhuollon ja yliopistosairaaloiden tutkimus menetetään säästämisen nimissä, myös yritystoiminnan kasvattaminen sakkaa.
– Esimerkiksi lääketutkimuksessa Suomi on hävinnyt kilpailua verrokkimaille viimeisten 20 vuoden aikana vähintäänkin 10 miljardia euroa, mikä olisi voitu kotiuttaa vain ylläpitämällä taso verrokkeihin nähden.
Pikkuhiljaa kulttuuri yrittäjyyteen ja vientiin kasvaa. Tikkasen mukaan Suomeen tarvittaisiin myös myöhemmän vaiheen kasvuun suunnattua instituutionaalista rahoitusta, mikä edistäisi yritysten pitkäaikaista kotimaista omistusta. Uusien nokioiden ja innovaatioiden edellytys on kuitenkin aina tutkimus.
– Tarvitaan paljon tutkimustoimintaa, että voidaan löytää helmiä. Kaupallistettavat tutkimuslöydökset on tunnistettava ja rohkeasti etsittävä yhteistyökumppaneita.
Tikkanen myös muistuttaa, ettei tutkimustiedon kaupallistaminen vähennä tutkijan arvoa.
Tosielämän dataa hyvinvointialueilta
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tutkimusjohtaja Silja Kosola näkee hyvinvointialueet aarreaittana tosielämän tiedolle.
– Meidän pitää tietää, että teemme oikeita asioita ja että toiminta on vaikuttavaa eli siitä syntyy mitattavaa terveys- ja hyvinvointihyötyä. Työtä pitäisi tehdä myös taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästi. Lisäksi asiakas- ja potilaskokemusten tulee olla hyviä.
Vaikka maailmalla tehdään valtavasti tutkimusta, hyvinvointialueilla tehty tutkimus voi vastata parhaiten siihen, mitkä ovat niitä asioita, jotka todella toimivat, ja mitkä ovat vanhoja tapoja, joista ehkä pitäisi luopua.
– Kaikki muualla tehty tutkimus ei ole sovellettavissa meidän tilanteeseemme. Suomalainen väestörakenne muuttuu jatkuvasti, erot sairastavuudessa ovat suuria pitkin poikin Suomea, ja meidän palvelujärjestelmämme on erilainen verrattuna muihin maihin.
Tutkimuksen ja hyvinvointialueiden toiminnan kehittämisen tulee olla myös tiiviissä kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tutkimustieto patistaa kehittämään toimintaa, ja kehittämisprosessin lopussa voidaan arvioida tieteellisen tutkimuksen keinoin projektin vaikutusta.
– Tutkimusta pitäisi tehdä myös siksi, että hyvinvointialueen henkilöstö olisi itse kehityksen huipulla.
Tämä voi toimia vetovoimatekijänä rekrytoinnissa ja innostavana pitovoimatekijänä työntekijöille.
Hoitosuositukset ovat sidoksissa kulttuuriin
Ilman suomalaista tutkimusta ei olisi suomalaisia hoitosuosituksia, tiivisti Cochrane Finlandin johtaja Jorma Komulainen, joka toimi aiemmin vuosikymmeniä Käypä hoito -päätoimittajana.
Jokaisen hoitosuosituksen takana on paljon monialaista ja poikkitieteellistä tutkimusta.
– Hoitosuositukset ovat mielestäni jo itsessään tutkimusta, tertiääristä tutkimusta.
Kliininen tutkimus muodostaa pohjan kaikelle hoitosuositustyölle. Lisäksi tarvitaan enenevissä määrin terveydenhuollon palvelujärjestelmiin kohdistuvaa tutkimusta, tausta perustutkimuksesta sekä käyttäytymistieteellistä ja hoitotieteellistä tutkimusta. Rekisteritutkimukset tarjoavat puolestaan arvokasta pitkäaikaistietoa hoitosuositusten toteutumisesta.
Suosituslauseita muotoillessaan työryhmät joutuvat pohtimaan, onko kyseinen hoito toteuttavissa suomalaisessa palvelujärjestelmässä, vastaako tutkimuspopulaatio Suomessa hoidettavia potilasryhmiä ja sopiiko hoito yhteiskunnan ja Suomessa hoidettavien potilaiden arvoihin.
– Tässä mielessä Suomessa tehdyt tutkimukset ovat hoitosuositusten tekijöille erityisen arvokkaita.
Komulainen myös muistuttaa, että muualta suoraan otettavat hoitosuositukset jouduttaisiin lokalisoimaan, mikä on myös valtava työ.
– Se, mitä voidaan tehdä, on tehdä tutkimustiedon luottavuuden arvioinnista kansainvälisesti yhdenmukaista. Pieniä askeleita on otettu eteenpäin, mutta vielä ei olla lähelläkään.
Rahat ja henki -webinaarisarjan järjestävät Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Hammaslääkäriseura Apollonia ja Lääkäriliitto.
Webinaarisarjan toinen osa pureutuu priorisointiin 25.11.2025.