Näin eräs kollegani kommentoi Mikrobilääkkeet hammasperäisissä infektioissa Käypä hoito -suositusta. Hän on aivan oikeassa. Suositus ei pakota ketään noudattamaan itseään.
Mutta asiantuntijat ovat käyttäneet sen tekemiseen kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja. He ovat vapaaehtoisesti käyneet läpi aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja niiden perusteella laatineet suosituksen. Joten minua hieman epäilyttää, että kollegallani olisi jotain parempaa tietoa siitä, kenelle ja millä annoksilla antibiootteja kannattaisi antaa.
Tiede on siitä hienoa, että se kehittyy koko ajan. Se myös tarvittaessa korjaa itseään, kunhan sille annetaan siihen mahdollisuus. Olen ollut alalla parikymmentä vuotta, ja sinä aikana moni asia on muuttunut.
On todettu esimerkiksi, että yhä harvempi potilasryhmä tarvitsee profylaktista antibioottia. Tätä on kyllä välillä hankalaa saada läpi potilaille, jotka ovat vuosia saaneet ab-profylaksian esimerkiksi sydämen läpän vuodon takia hammaskiven poistoon. Siinä sitten Sirkulle selitän, että teidän jo edesmennyt kardiologian professorinne oli oikeassa 90-luvulla, mutta ajat ovat muuttuneet. Totutuista tavoista on vaikea luopua. Muistan myös ajan, kun paikkaushoidossa kaviteetit käsiteltiin klorheksidiinipitoisella liuoksella, mutta niin sekin tapa vain vähitellen hävisi.
Toimintatavat muuttuvat, kun tulee uusia innovaatioita. Jotkut niistä jäävät pysyvään käyttöön, kun toiset alkuhypetyksen jälkeen painuvat unholaan. Hammaslääketiede kehittyy koko ajan. Pystymme hoitamaan potilaitamme paremmin ja tekemään sellaisia asioita, joista aikaisemmin korkeintaan haaveiltiin.
Kaikkien ei tarvitse ratsastaa ensimmäisen aallon harjalla. Hieman huolestuttavaa kuitenkin on, jos ei ole käynyt vuosiin missään koulutuksissa ja huuhtelee edelleen juurikanavia keittosuolaliuoksella tai määrää rutiinisti makrolideja hammasperäisiin infektioihin.
Jo lähellä eläkeikää oleva kollegani kertoi, että häneltä oli kysytty, miksi hän edelleen käy koulutuksissa, kun kuitenkin kohta jää eläkkeelle. Hänestä kysymys oli loukkaava, ja olen täysin samaa mieltä. Niin kauan, kun hammaslääkäri hoitaa potilaita, tulee hänen päivittää osaamistaan. Tapoja tähän on monia.
Hammaslääkärijärjestöt suosittavat 8–10 koulutuspäivää vuodessa. Tämä ei tarkoita mitään golf- tai laskettelureissua, johon on verotusteknisesti liitetty muutama alan luento. Kuinka monella meistä kyseinen koulutuspäivien määrä toteutuu?
Julkisella puolella työnantajat järjestävät jonkin verran sisäisiä koulutuksia ja maksavat hyvin vaihtelevasti ulkoisia. Yksityisellä puolella valtaosan koulutuksista maksaa yrittäjä itse. Jos koulutuspäivä osuu kliinisen päivän kohdalle, voi yhden päivän koulutukselle tulla varsin iso hintalappu. Kaikki eivät ole valmiita sitä maksamaan.
Viime kädessä maksajaksi joutuu kuitenkin potilas, joka hyvin harvoin on kykenevä arvioimaan, hoidetaanko häntä voimassa olevien suositusten vai viime vuosikymmenien käytäntöjen perusteella. Miten itse haluaisit itseäsi hoidettavan?
Suvi Vilén
HLT, LL, suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri Helsingistä