Suomi nimettiin vuoden alkupuolella kahdeksatta kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi, kun tuorein World Happiness Report julkaistiin. Tämä on poikkeuksellinen ennätys, sillä mikään muu maa ei ole ollut yhtä pitkään ykkössijalla. Luettuani kriteerit en ole yllättynyt.
Suomi on maailman onnellisimpia maita mm. vahvan sosiaaliturvan, luotettavan terveydenhuollon, vähäisen korruption ja tasaisen tulonjaon ansiosta. Laadukas, maksuton ja tasa-arvoa edistävä koulutus, lähellä oleva luonto ja hyvä työn ja vapaa-ajan tasapaino tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ei pidä unohtaa vahvoja sosiaalisia turvaverkkoja, suomalaiset luottavat toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin. Kaikki tämä tekee elämästä turvallista, hallittavaa ja mielekästä. Olemme näillä mittareilla maailman ykkönen, mutta varmasti monen mielessä on herännyt huoli ja kysymys, miten tästä eteenpäin? Olemmeko eläneet yli varojemme onnellisuuden tavoittelussa ja ylläpitämisessä? Tai olemmeko jumissa siinä, miten hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin?
Hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita on koeteltu toistuvasti. 1990-luvun alun lama nosti velan nopeasti 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta (BKT). 2000-luvulla velka saatiin hallintaan, mutta vuoden 2008 finanssikriisi käänsi jälleen velkaantumisen suunnan. 2010-luvulla velkaantuminen kasvoi, mutta maan hallitus pystyi vakauttamaan sen noin 60 prosenttiin.
Muun muassa koronakriisi velkaannutti Suomea edelleen ja velkasuhde nousi yli 70 prosenttiin. Nykyinen hallitus pyrkii hillitsemään velkaantumista, mutta velan määrä kasvaa yhä korkojen ja menojen vuoksi. Vuonna 2025 Suomen valtionvelka on noin 160 miljardia euroa eli 65–70 prosenttia BKT:stä.
Pääministeri Orpon hallituksen budjettiesitys vuodelle 2026 on rakennettu tiukan sopeuttamisen hengessä. Tavoite on velkaantumisen taittaminen. Olennaista on kysyä, mihin sopeutukset kohdistuvat ja millaisia seurauksia niillä on? Joudummeko tinkimään sellaisesta, minkä koemme itsestään selvyytenä?
Talouden ja epävakaan maailmantilanteen seurauksena säästämisestä ja turvallisuuskysymyksistä on tullut keskeisiä asioita arjessamme. Kotitaloudet eivät uskalla kuluttaa ja näkymät tulevaisuuteen nähdään valitettavan heikkoina. Suomi on hyvä maa elää, mutta tulevaisuus herättää huolta. Miten voimme saada ihmiset onnellisemmiksi, perhekoot kasvamaan ja yhteiskuntamme menestymään?
Panostaminen koulutukseen, osaamiseen ja kestävään teknologiaan luo työpaikkoja ja takaa menestymisen. Terveydenhuolto, luonto, kulttuuri sekä harrastukset tukevat hyvinvointiamme. Lisäksi tarvitsemme, enemmän kuin aikoihin, myönteistä asennetta ja keskustelukulttuuria valamaan rohkeutta suunnitella tulevaisuutta.
Edesmennyt arkkiatri Risto Pelkonen korosti yhteisvastuuta ja inhimillisyyttä. Hän muistutti, että kaikilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia toisistaan. Hän oli myös huolissaan ympäristön tilasta ja varoitti luonnon hyväksikäytön seurauksista. Hänen elämänsä ja työnsä heijastivat ihmisarvon, eettisyyden ja yhteisöllisyyden kunnioitusta. Hän oli tunnettu myös Tuohelan kylän väki -pienoishahmoista, joiden kautta hän välitti meille viestiä: ”Pitäkää yhtä.”
Henna Virtomaa
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja