Alaleuan retrognatia on tavallinen kraniofakiaalinen poikkeavuus, jossa alaleuka sijaitsee taempana kuin yläleuka. Kliinisesti se ilmenee profiilin kuperuutena ja usein Angle II -luokan purentana.
Suomessa Angle II -purennan esiintyvyys on noin 12–19 prosenttia. Naisilla sitä tavataan useammin kuin miehillä, kun taas miehillä esiintyy useammin Angle III -purentaa. Vaikka ilmiö on hammaslääkäreille arkipäiväinen, alaleuan retrognatian geneettinen tausta on puutteellisesti tunnettu.
Laaja suomalainen genominlaajuinen assosiaatiotutkimus hyödynsi FinnGen-aineistoa, johon sisältyi 2 647 retrognatiatapausta ja lähes puoli miljoonaa verrokkia. Tutkimuksessa tunnistettiin kaksi genominlaajuisesti merkitsevää varianttia, jotka liittyvät alaleuan retrognatiaan. Ensimmäinen löydös koski rs227727-varianttia NOG-geenin läheisyydessä ja toinen rs7225448-varianttia SOX9-geenin läheisyydessä. Molempien assosiaatioiden havaittiin korostuvan naisilla, mikä tukee kliinisesti havaittuja sukupuolieroja.
NOG-geeni koodaa NOG-proteiinia, joka säätelee luun ja ruston kehityksessä keskeistä BMP-signalointia. Tutkimuksessa tunnistettu variantti ei muuta proteiinin rakennetta, vaan sijaitsee geenin säätelyalueella. Hiirellä Nog-geenin puutos johti alaleuan lyhenemiseen ja kondyylin rakenteellisiin muutoksiin, mikä tukee sen roolia alaleuan kehityksessä.
SOX9-geeni on puolestaan rustosolujen erilaistumisen kannalta välttämätön transkriptiotekijä. Sen säätelyalueen mutaatiot voivat aiheuttaa Robinin sekvenssin, johon liittyy pieni ja retrognaattinen alaleuka. Nyt tunnistettu variantti sijaitsee myös geenin säätelyalueella korostaen geenien säätelyelementtien merkitystä kraniofakiaalisessa kehityksessä. Löydökset viittaavat siihen, että hienovaraiset muutokset geenien ilmentymisessä voivat vaikuttaa alaleuan kasvuun ilman harvinaisia kehityshäiriöitä.
Alaleuan retrognatian esiintyvyydessä Suomessa havaittiin myös alueellista vaihtelua. Erityisesti NOG-lokuksen riskialleelin yleisyys korreloi alueellisen esiintyvyyden kanssa länsirannikolla. Suomen väestöhistoria ja geneettinen eriytyminen voivat osaltaan selittää tätä vaihtelua.
Tämä tutkimus on ensimmäinen leukojen kokoon ja sijaintiin sekä purentavirheisiin liittyvä laajamittainen genominlaajuinen assosiaatiotutkimus. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että alaleuan retrognatian kehittymiseen vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristötekijät. Löydökset eivät vielä muuta kliinistä hoitoa, mutta ne syventävät biologista ymmärrystä alaleuan kasvun säätelystä. Tulevaisuudessa geneettinen tieto voi täydentää kasvun arviointia ja auttaa tunnistamaan potilaita, joilla on suurentunut riski merkittävään retrognatiaan.
Variants near NOG and SOX9 are associated with mandibular retrognathia
Emma Juuri1,2, Satu Strausz1,2,3,4, Md. Rakibul Hasan2, Ma Hongqiang2, Teitur Jónsson7, Árni Thordarsson7, Gunnar Auðólfsson8, Daníel Gudbjartson9, Hreinn Stefansson9, Pekka Nieminen2, Hanna M. Ollila3,4,5,6, David P Rice2
1Huuli- ja suulakihalkiokeskus Husuke, Plastiikkakirurgian osasto, HUS, Helsinki, Suomi
2Suu- ja leukasairauksien osasto, Helsingin yliopisto ja HUS, Helsinki, Suomi
3Institute for Molecular Medicine Finland, FIMM, HiLIFE, University of Helsinki, Helsinki, Finland
4Broad Institute of MIT and Harvard, Cambridge, MA, USA
5Department of Anesthesia, Critical Care and Pain Medicine, Massachusetts General Hospital and Harvard Medical School, Boston, MA, USA
6Center for Genomic Medicine, Massachusetts General Hospital and Harvard Medical School, Boston, MA, USA
7Faculty of Odontology, University of Iceland, Reykjavík, Iceland
8Department of Plastic Surgery, Landspitali-University Hospital, Reykjavik, Iceland
9deCODE genetics/Amgen, Sturlugata 8, IS-101, Reykjavík, Iceland
J Dent Res 2025: 220345251397375. Epub ahead of print. https://doi.org/10.1177/00220345251397375