Implanttihoidon pitkäaikaisen ennusteen kannalta on tärkeää, että implanttia ympäröivä kova- ja pehmytkudos säilyvät riittävinä hampaan poiston ja implantin asettamisen jälkeen.
Mikäli implantti asetetaan tilanteessa, jossa alveoliharjanteella on vähäistä kovakudospuutosta (pieni bukkaalinen luupuutos, small buccal bone dehiscence, SBBD), voidaan implantoinnin yhteydessä tehtävällä pehmytkudosaugmentaatiolla parantaa implanttihoidon ennustetta.
Pehmytkudoksen paksuutta voidaan lisätä erilaisilla menetelmillä. Kultaisena standardina pidetään sidekudossiirrettä (connective tissue graft, CTG). Sen haittapuolena on kuitenkin toinen leikkausalue, mikä voi esimerkiksi lisätä potilaan kokemaa kipua ja pidentää toipumisaikaa. Sidekudossiirteen vaihtoehtona voidaan käyttää ksenografteja, kuten kollageenimatriisia (volume-stable collagen matrix, VCMX).
Clinical Oral Implants Research -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin sidekudossiirrettä ja kollageenimatriisia pehmytkudosaugmentaation menetelminä tilanteessa, jossa taka-alueen implantoinnin yhteydessä esiintyi pieni bukkaalinen luupuutos (< 3 mm). Satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen osallistui 44 potilasta: heistä 22 oli VCMX-ryhmässä (testiryhmä, Geistlich Fibro-Gide) ja 22 CTG-ryhmässä (kontrolliryhmä). Kaikki osallistujat kävivät implanttileikkauksessa, jonka yhteydessä tehtiin pehmytkudosaugmentaatio. Heitä kontrolloitiin kuukauden, kolmen kuukauden ja vuoden kuluttua implantoinnista. Implanttialuetta seurattiin kliinisin tutkimuksin, 3D-skannauksin ja intraoraalikuvin, ja lisäksi potilaat täyttivät kyselyn (patient-reported outcome measure, PROM).
Tulokset osoittivat, että molemmilla menetelmillä saatiin aikaan merkittävää pehmytkudoksen lisäystä kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta ja vuoden kuluttua tulos oli säilynyt. Vuoden kohdalla CTG säilytti hieman paremmin kudosvolyymin ja luutason kuin VCMX. Potilaiden raportoimien kokemusten mukaan VCMX aiheutti vähemmän kipua, verenvuotoa ja turvotusta.
Kliinikon näkökulmasta taas CTG osoittautui toimenpiteenä teknisesti vaikeammaksi ja verenvuotoa esiintyi enemmän.
Kumpikin tutkittu menetelmä vahvistaa pehmytkudosta taka-alueen implanttien pienissä kovakudospuutoksissa. CTG saattaa tarjota pitkäaikaisemman tuloksen, kun taas VCMX voi olla potilaan kannalta vähemmän kivulias ja lyhentää toimenpideaikaa.
Mikäli sidekudossiirre ei sovellu implanttia ympäröivän pehmytkudoksen vahvistamiseen, kollageenimatriisi on hyvä vaihtoehto parantamaan implanttihoidon ennustetta.
Lähde: Ferrarotti F, Baima G, Mohammadi G, Carboncini C, Romano F, Aimetti M. Peri-Implant Soft Tissue Increase at Small Buccal Bone Dehiscences With Either Volume-Stable Collagen Matrix or Connective Tissue Graft: A Randomized Controlled Trial. Clin Oral Implants Res 2025; 36(7): 846–58. https://doi.org/10.1111/clr.14430
Tiedeuutisen asiantuntijatarkastajina toimivat Apollonian implantologian jaoston puolesta EHL Mari Vehviläinen ja EHL Martta Martola.