Apollonian Vuoden kouluttaja -palkinto myönnettiin tänä vuonna EHL Hilkka Pernulle. Parodontologiasta innostunut kouluttaja palkittiin ansiokkaasta ja lähes neljä vuosikymmentä kestäneestä urasta koulutuksen ja pedagogiikan parissa.
Hilkka Pernu valmistui hammaslääkäriksi vuonna 1980. Hän kuului siihen oululaisopiskelijoiden joukkoon, jotka tekivät kandidaatintutkinnon Oulussa ja siirtyivät sitten Turkuun kliinisten opintojen ajaksi.
– Turun publiikista seuraavana päivänä matkustin junalla takaisin Ouluun.
Hyvin pian kliinisen työn rinnalle tulivat opetustehtävät ja tutkimustyö erikoistumisopintojen lomassa. Vuonna 1987 hän valmistui kliinisen hammashoidon erikoishammaslääkäriksi painotusalueenaan parodontologia.
Työpäiviin on kuulunut jo 1980-luvulta alkaen valtava määrä tiedon jakamista. Pernu opettaa perusopintojaan tekeviä opiskelijoita Suun terveyden tutkimusyksikössä osastonhammaslääkärinä, ohjaa erikoistuvia hammaslääkäreitä Oulun yliopistollisen sairaalan hammas- ja suusairauksien poliklinikalla ja kouluttaa kollegoitaan mm. Apollonian kursseilla. Lisäksi hän työskentelee yksityisvastaanotolla.
Parodontologian puolestapuhuja
Lääkärien kanssa suoritetut perusopinnot antoivat Pernulle vahvan teoreettisen pohjan ja kiinnostuksen ymmärtää asioita syvemmin. Oulussa Pernu paneutuikin potilaaseen kokonaisuutena ja tutki elinsiirtopotilaiden suun ja hampaiston terveyttä.
– Kokonaishoidollinen ajattelu on ollut minulle kantava voima. Päädyinkin tekemään erikoistumisopintojani diagnostiikka- ja suunnittelu- sekä protetiikan ja purentafysiologian osastoilla.
Pernu on päässyt näkemään tiedon ja hoidon valtavan kehittymisen neljän vuosikymmenen aikana. Parodontologian puolesta on saanut jopa taistella vuosien varrella – ainakin erikoisalan puolia on täytynyt pitää. Nyttemmin parodontiitin ja erilaisten sairauksien väliset yhteydet ovat saaneet paljon huomiota, ja parodontologian osaamista tarvitaan yhä enemmän.
Pernun uraa on leimannut kiinnostus uuteen ja alan kehityksen seuraaminen. Yksi merkittävä oppi on ollut ulkomaisten kongressien tärkeys.
– Pääsin urani alussa vuonna 1982 pohjoismaiseen parodontologien kokoukseen ja opin, että kaikkien pitää tulla pois työpaikalta tiedon hankintaan.
Kouluttamisesta kipinää työhön
Pernu on ehtinyt nähdä lukuisia koulutettavia uransa aikana. Ainakin 1 200 perusopiskelijaa muistavat hänet oman erikoisalansa tinkimättömänä opettajana ja vielä isompi joukko Hammaslääkäripäivien luennoilta.
Pernun uran alussa hammaslääketiede oppiaineena etsi jalansijaa Oulussa, ja hän pääsi kollegoittensa kanssa luomaan omaa oppimis- ja osaamiskulttuuria.
– Suuren kiitokseni saa laitoksen johto, joka on aina antanut liikkumatilaa rakentaa ja kehittää opetusta.
Se, mikä saa hänet jaksamaan, on kouluttajan työn vastavuoroisuus.
– Aina kun antaa toiselle jotain, saa jotain myös itselleen – kouluttaminen on sellaista jakamistaloutta. On palkitsevaa nähdä, kun koulutettava edistyy ja oppii. Luentojen valmistelu pitää yllä osaamista, antaa kipinää ja intoa työhön ja pitää myös ajan hermolla.
Kokonaisesta elämäntyöstä saatua Vuoden kouluttaja -palkintoa Pernu arvostaakin valtavasti.
– Otan tämän vastaan suurella kiitollisuudella. Minulle tämä on iso juttu.