Vaikeasta tai pitkälle edenneestä parodontiitista kärsineillä potilailla implanttikantoiset sillat ovat hampaiden ennusteen kannalta turvallisin vaihtoehto, kertoo Journal of Clinical Periodontology -lehdessä julkaistu tutkimus.
Saksalaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin, millaiset proteettiset hoitovaihtoehdot toimivat parhaiten hoidetuilla parodontiittipotilailla, kun hampaan mahdollinen menetys huomioidaan ylläpitohoidon aikana.
Tutkimuksessa seurattiin 20–29 vuoden ajan 233:a puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluvaa potilasta, joilla oli hoidettu yleistynyttä, vaikea-asteista / pitkälle edennyttä (vaiheen III/IV) parodontiittia ja jotka olivat säännöllisessä ylläpitohoidossa. Kaikille tutkimukseen osallistuville tehtiin (1993–2023) ensin kattava parodontologinen hoito, jonka jälkeen potilasryhmään kuuluville toteutettiin proteettinen hoito: pinne- (12 potilasta) tai teleskooppikruunukiinnitteiset (12) rankaproteesit, vähintään viiden yksikön hammaskantoiset siltaproteesit (50) tai implanttikantoiset siltaproteesit (27). Kontrolliryhmälle (132 potilasta) ei tehty laajaa proteettista hoitoa.
Implanttikantoinen silta osoittautui vakaimmaksi proteettiseksi hoitovaihtoehdoksi tutkitussa potilasryhmässä. Pitkällä aikavälillä hampaiden menetyksen riski oli suurempi potilailla, joilla oli irrotettavat rankaproteesit tai vähintään viiden yksikön siltaproteesit, verrattuna potilaisiin, joilla oli implanttisilta tai verrokkeihin, joille ei ollut tehty laajoja proteettisia hoitoja. Kaikkiaan seurannassa menetettiin yhteensä 574 hammasta. Hampaan menetyksen syy jäi usein selvittämättä. Implanttisillat eivät lisänneet hampaiden menetyksen riskiä verrattuna verrokkiryhmään, mutta implanttien kohdalla haasteena oli peri-implantiitti, jonka vuoksi menetettiin 14 % implanteista.
Proteesit kestävät hyvin
Kymmenen vuoden jälkeen noin 80 % proteeseista oli edelleen toimintakuntoisia: 93 % siltaproteeseista (90 %:lla potilaista), 83 % implanttikantoisista silloista (76 %:lla potilaista), 75 % teleskooppikruunukiinnitteisistä (80 %:lla potilaista) ja 67 % pinnekiinnitteisistä rankaproteeseista (75 %:lla potilaista). Vaikka irtoproteeseja käyttäneet vaikeaa / pitkälle edennyttä parodontiittia sairastaneet potilaat menettivät enemmän hampaita, erityisesti teleskooppikruunukiinnitteiset rankaproteesit voivat toimia kliinisesti pitkään. Kiinteän sillan kohdalla tukihampaan tai implantin menetys voi romahduttaa koko rakenteen, kun taas irtoproteesit voivat säilyä toimintakykyisinä yhden tukihampaan menetyksestä huolimatta. Tulokset korostavat yksilöllisten hoitovalintojen merkitystä.
Ikä ja runsas tupakointi (> 10 savuketta/pv) lisäsivät merkitsevästi hampaiden menetyksen riskiä. Paljon tupakoivilla oli yli 2,5-kertainen riski menettää hampaita.
Pitkä seurantatutkimus osoittaa, että proteettinen suunnittelu voi vaikuttaa hampaiden säilymiseen riskialttiissa väestöryhmässä. Hyvä ylläpitohoidon noudattaminen ei tässä aineistossa vähentänyt hampaiden menetystä, mutta se edisti proteesien pitkäikäisyyttä. Tupakoinnin lopetus ja tiivis ylläpitohoito parantavat kuitenkin ennustetta pitkällä aikavälillä.
Lähde: Eger T, Wörner F, Lingwal N, Eickholz P. Prosthetic Outcomes in Stage III/IV Periodontitis Patients With 20–29 Years of Supportive Periodontal Care. J Clin Periodontol 2026 Jan; 53(1): 2–11. doi: 10.1111/jcpe.70036.