Olet ainoa tuntemani ihminen, joka on noin innostunut työstään, kertoi eräs kesällä tapaamani tutkija ja hammaslääkäri eri alalla työskentelevän tuttavansa kommentoineen hänelle. Keskustelumme pomppasi saman tien kuulumisista työhyvinvoinnin ytimeen, motivaatioon. – Melko rajaton vapaus tutkia sitä, mikä itseäni kiinnostaa ja samalla vastuu tiedeyhteisöä kohtaan, keskustelukumppani muotoili. Hän lisäsi, että tutkimuksen autonomiaa ei voi enää pitää itsestäänselvyytenä.
Vaikka hammaslääketieteessä ei suoraan pyöritellä Yhdysvalloissa tulilinjalle joutuneita käsitteitä, on mahdollista, että tutkijan tietokone voidaan tarkistaa rajalla. Mikä on ensin täysin käsittämätöntä, voi pian olla arkea. Täytyykö kollegojen siellä jo taipua rajoitteisiin – ja ennen kaikkea, miten se vaikuttaa tutkimukseen? Tutkijan onnentunteen taustalla olevat vapaus ja vastuu ovat tieteen kulmakiviä, joista yhtä ei ole ilman toista.
Hammaslääkärit ovat kaikkien ammattien edustajista tyytyväisimpiä työhönsä, kertoo Helsingin Sanomien kesän alussa uutisoima virolaistutkimus. Tutkijoiden mukaan tyytyväisyyttä tuottavat ammatit, joissa voi tehdä konkreettista työtä ja jonka tulokset ovat merkityksellisiä. Virolaistutkijoiden aineistossa oli mukana 60 000 ihmistä 263 ammatista.
Myös liiton teettämän hammaslääkärien työhyvinvointia selvittävän tutkimussarjan tuoreimmat tulokset kertovat työtyytyväisyydestä. Tämänkin tutkimuksen mukaan erityisen palkitsevaa on oman työn tulosten näkeminen.
Arjessa esille nousevat työn kuormittavuus ja eettinen stressi. Miten nämä ja tutkimustulokset vertautuvat toisiinsa?
– Työtyytyväisyys on vähän eri asia kuin työuupumuksen tai stressin puute työssä. Se kumpuaa ennen kaikkea työn sisältöön ja merkityksellisyyteen liittyvistä tekijöistä. Työtyytyväisyys kyllä edellyttää sitä, että tietyt perusasiat, kuten palkka, työajat ja työpaikan ilmapiiri, ovat vähintäänkin kohtuullisella tasolla, vastaa Hammaslääkäriliiton erikoistutkija Jaakko Koivumäki.
Innostumisesta alkunsa saaneessa keskustelussa mietimme myös, kuinka hienoa on silloin, kun tuntee hallitsevansa omaa ajankäyttöään. Vahvasti motivoituneilla ammattilaisilla tässä on kääntöpuolikin; kun työnsä tavoitteet asettaa pitkälti itse, tekemisen määrällä ei aina ole rajoja. Kesälomalla tavoitettu rentouden tunne katoaakin valon nopeudella, jos paikalle asteleva työminä lisäksi vielä kuvittelee moninkertaistavansa vuorokauden tunnit.
Tässä lehdessä kerrotaan, mihin asioihin kollegat ovat työssään tyytyväisiä (sivut 18–19). Lisäksi kokosimme vinkit, joiden avulla kesäloman tunnelmasta voi pitää kiinni tiiviin arjen koittaessa (sivu 15).
Heli Mikkola
Hammaslääkärilehden päätoimittaja