Röntgenkuvat tulisi ottaa aina oikeutus- (saavutettu hyöty suurempi kuin haitta) ja optimointiperiaatteeseen (riittävä informaatio mahdollisimman pienellä säteilyannoksella) nojaten.
Erityisen keskeisessä roolissa oikeutusharkinta on kuvattaessa oireettomia potilaita. STM:n alainen Palveluvalikoimaneuvosto (Palko) laatiikin tutkimukseen pääsyn kriteerejä oireettomaan henkilöön kohdistuvan lääketieteellisen altistuksen oikeutuksesta.
Panoraamatomografiatutkimuksia (PTG) tehdään oireettomille henkilöille hammasperäisten infektiofokusten löytämiseksi. Palkon kriteerien perusteella PTG-kuvaus on oikeutettu antiresorptiivisen tai immunosupressiivisen lääkityksen aloituksen yhteydessä tai ennen leukojen alueen sädehoitoa. Palkon kuvastamisjaoston on jatkossa tarkoitus tarkastella myös PTG-kuvauksen oikeutusta ennen tekonivelleikkauksia.
Radiologisia fokustutkimuksia tehdään silloin, kun hoitava lääkäri lähettää arvionsa pohjalta potilaan hammaslääkärin kliiniseen tutkimukseen, ja tämän tutkimuksen pohjalta havaitaan tarve kuvantamistutkimukselle.
– Röntgentutkimus on oikeutettu ainoastaan, kun tutkimus on tarpeen osana hammaslääkärin tekemää suunterveydentilan arviota, muistuttaa suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri Tero Soukka.
Vaikka kuvantamisesta on käytettävissä kirjallisuutta, joutuvat kliinikot tekemään päätöksiä kuvantamisesta vajavaisen tutkimusnäytön perusteella.
– Siitä, että hammasperäinen infektio pitäisi hoitaa ennen tiettyjä lääkityksiä, hoitoja tai tiettyjen sairauksien yhteydessä, ei ole kaikilta osin riittävästi tutkimustietoa, toteaa Soukka.
Onkin mahdollista, että kuvantamiseen perustuvan tiedon pohjalta on tehty jopa turhia toimenpiteitä. Toisaalta tutkimuksissa ei ole osoitettu, että piilevien infektoiden diagnosointi tai hoito olisi hyödytöntä.
– Oleellista on, että oireeton ihminen saa riittävästi tietoa kuvantamistutkimuksen merkityksestä ja löydöksistä sekä hoitovaihtoehdoista, jotta pystyisi tekemään päätöksiä hoitoonsa liittyen, Soukka painottaa.
Bitewing-kuvia otetaan runsaasti
Oireettoman karieksen diagnosoinnissa apuna käytetään usein Bitewing-kuvia (BW). Suuradiologi Annina Sipolan mukaan BW-kuvien säteilyaltistus on pieni, mutta niitä saatetaan toistaa turhaan ja jopa seulontatutkimuksen omaisesti. BW-kuvia pidetään oikeutettuna, jos kliinisessä tutkimuksessa havaitaan kiilteen läpäissyt kariesvaurio, suussa on useita kariesvaurioita tai potilaalla on kariekselle altistavia tekijöitä. Palkossa on valmisteilla tarkempi kriteeristö myös BW-kuviin liittyen.
Käypä hoito -suosituksen mukaan kuvia ei tulisi ottaa useammin kuin kerran vuodessa. Kuitenkin BW-kuvia kuvia otetaan suhteellisen herkästi (lähes 900 000 vuodessa), mistä kertovat myös korona-ajan tilastot:
– Vuonna 2021 otettiin yhtä paljon BW-kuvia kuin vuonna 2018, vaikka hammaslääkärikäyntejä oli selkeästi vähemmän COVID-19-pandemian vuoksi, summaa Sipola.
BW-kuvauksessa suositellaan riskiperusteista määräväliä, mutta yksiselitteistä suositusta kuvausvälistä tai ajoituksesta ei ole pystytty antamaan. Aiheesta tarvittaisiin lisää laadukasta tutkimustietoa.
Oikomiskuvat oikealla hetkellä
Vahva oikeutusharkinta on keskeistä myös oikomishoidossa, sillä lapset ovat 2–3 kertaa aikuisia herkempiä säteilylle.
– Kun harkitset potilaan lähettämistä kuvantamistutkimukseen, kysy itseltäsi, vaikuttaako röntgenkuva diagnostiikkaan tai hoitoon, tarvitsenko kuvaa juuri nyt, onko kuvantamismenetelmä oikea ja onko kliininen arvio tehty. Olisi myös tarkistettava, onko kuva mahdollisesti otettu jo jossain – aina tiedot eivät siirry organisaatioiden välillä, listaa ortodontti Päivi Jääsaari.
Elmira Pakbaznejad Esmaeilin väitöskirjatyön (2017) mukaan 95 % 7–12-vuotiaiden helsinkiläislasten PTG-kuvista ja 100 % kallolateraalikuvista otetaan ortodonttisista syistä. Jopa 72 % lasten kuvista oli otettu aikuiskenttää käyttäen, eikä osa-PTG-kuvia ollut otettu lainkaan. Tutkimuksessa havaittiin myös, että lähetteiden ja kuvalausuntojen laadussa oli usein puutteita. Koulutuksen myötä muun muassa aikuiskentän käyttö saatiin vähenemään ja osapanoraamojen käyttö lisääntyi. Näihin tulisikin kiinnittää huomiota säteilyaltistuksen minimoimiseksi.
Kaikissa kuvantamistutkimuksissa hyvä lähete, joka sisältää tarkan kuvausindikaation, nousee keskeiseen rooliin. Lähetettä tehtäessä on myös tärkeä miettiä, sopiiko kuvaustekniikka potilaalle ja riittääkö potilaan ko-operaatiokyky.
– Lähete on kommunikointiväline. Lähetteessä on tärkeä kertoa, mitä tarvitaan ja mitä voi rajata pois. Mitä parempi lähete, sitä parempi lausunto, tiivistää Sipola.
Lähde: EHL Päivi Jääsaaren, HLT, EHL Annina Sipolan ja dos., EHL Tero Soukan luentokokonaisuus Oireettomien potilaiden kuvantaminen vaikuttavan hoidon osana. Hammaslääkäripäivät 12.11.2022.