Nielemisvaikeuden eli dysfagian laajat diagnostiset tutkimukset eivät välttämättä ole tarpeen kaikille, vaan yksinkertaisilla testeillä päästään hyvin dysfagian jäljille, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä foniatrian erikoislääkäri Jonna Kuuskosken väitöskirjatutkimus. Varhaisdiagnostiikan merkitys on kuitenkin suuri potilaille.
Dysfagia voi johtua ikääntymisestä, sairauksista tai stressimekanismeista. Se on yleinen mutta usein diagnosoimatta jäävä oire, joka voi heikentää merkittävästi elämänlaatua ja johtaa hoitamattomana jopa aliravitsemukseen, kuivumiseen ja aspiraatiopneumoniaan.
– Huono suuhygienia on merkittävä riskitekijä aspiraatiopneumonialle, merkittävämpi kuin esimerkiksi satunnainen yskiminen vettä niellessä, toteaa Kuuskoski.
Mahdolliset dysfagian merkit, kuten ruoan kertyminen suuhun tai yskiminen syömisen tai juomisen yhteydessä, on tärkeä tunnistaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ikääntyneisiin ja neurologisista sairauksista kärsiviin potilaisiin. Kuuskoski muistuttaa, että purenta, hampaisto, kieli ja huulten toiminta vaikuttavat boluksen muodostumiseen eli nielemisen suuvaiheeseen ja nielemisen onnistumiseen. Hammaslääkärillä on tärkeä rooli nielemiseen liittyvien ongelmien varhaisessa tunnistamisessa, hoidossa ja erityisesti nielemisen suuvaiheen arvioinnissa.
– Väitöstutkimuksessani esittelemäni EAT-10-kysely ja yksinkertainen vedenjuomistesti ovat käyttökelpoisia nielemisvaikeuden tunnistamisessa.
Väitöstutkimuksessa arvioitiin suomeksi käännetyn Eating Assessment Tool(EAT)-10-kyselyn ja vesitestin soveltuvuutta nielemisvaikeuden tunnistamiseen sekä videofluoroskopiatutkimuksen tarpeen arviointiin. Lisäksi selvitettiin videofluoroskopiatutkimuksen luotettavuutta sekä tarkasteltiin nielemistoimintojen tähystystutkimuksen ja nielemisohjauksen vaikutuksia hoitotuloksiin.
Tutkimuksen mukaan noin puolessa minuutissa vastattavissa oleva EAT-10-kysely on luotettava väline nielemisvaikeuksien arviointiin ja seurantaan. EAT-10:n avulla voidaan tunnistaa myös potilaat, joilla on penetraatio- ja aspiraatioriski. Vedenjuomistesti oli EAT-10:tä parempi tunnistamaan potilaita, jotka olisi ohjattava videofluoroskopiaan. Yskä vedenjuomistestin yhteydessä ja keskimääräinen juomaboluksen koko ennustivat hyvin videofluoroskopian tuloksia.
Tutkimus osoitti, että yksinkertaiset diagnostiset menetelmät, kuten vedenjuomistesti ja EAT-10-kysely, voivat auttaa kohdentamaan tarkempia tutkimuksia niille, jotka niistä eniten hyötyvät. Lisäksi havaittiin, että erityisesti toiminnallisesta dysfagiasta kärsivät potilaat hyötyivät kertaluonteisesta nielemisohjauksesta jo kuukaudessa. Tutkimustulokset auttavat parantamaan potilaiden hoitotuloksia ja kohdentamaan terveydenhuollon resursseja tehokkaasti.
Lähde: Kuuskoski J. Clinical evaluation of swallowing. Väitöskirja, Turku: Turun yliopisto; 2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0107-4