Taas luen huonoja uutisia. Rauhattomuutta, sotaa, huonoja päätöksiä. Instagramin avattuani ensimmäisessä julkaisussa Yle kertoo maailman sekavasta tilasta. Tulin vain vilkaisemaan, mitä ystävilleni kuuluu, mutta minua tulvi vastaan vatsaa vääntävä ahdistus. Huolestuttavia uutisia tarjoillaan jokaisella kanavalla, toinen toistaan pelottavampia otsikoita tyrkytetään jokaisen klikkauksen takana. Eihän tätä voi ihminen kestää.
Itkin yhtenä iltana poikaystäväni rintaa vasten ahdistuksesta ja sodan pelosta, sillä olin taas törmännyt aihetta käsittelevään otsikkoon. Kerroin pelkääväni, että rauhamme päättyy. Kerroin pelkääväni, että rakkaitani lähetetään rintamalle. Kerroin pelkääväni, etteivät he enää palaisi. Kuulemma meillä ei ole hätää. Vaikka kuinka haluaisin uskoa siihen, en usko koskaan täysin onnistuvani.
Olen yrittänyt alkuvuonna pitää ajatukseni valoisassa tulevaisuudessa: kohta koittavassa kandikesässä (jota äärimmäisellä innostuksella odotan), kesälomassa ja vuoden päässä häämöttävässä opiskelun päättymisessä. Olen kuunnellut lempimusiikkiani ja osallistunut ystävieni kanssa monenlaisiin rientoihin. Olen pohtinut, missä asuisimme valmistuttuamme ja voisimmeko kenties hankkia vaikka kissanpennun.
Olen myös alkanut taas innostua kaunokirjallisuuden lukemisesta. Vuosien aikana olen haalinut itselleni kiitettävän määrän kirjallisuutta odottamaan vuoroaan. Kirjahyllyssäni on noin yhdeksänkymmentäprosenttisesti lukemattomia kirjoja. Luen tällä hetkellä neljää kirjaa vuorotellen ajan ja mielentilan mukaan. Olen alkanut vähentää uutiskanavien seuraamista sosiaalisessa mediassa ja korvannut ne kirjasisällöntuottajilla.
Luen vapaa-ajalla vain puhdasta fiktiota, jotta voin olla mahdollisimman kaukana arkielämästäni, vaikka istun edelleen sohvallani. Kun kirja imee mukanaan, aika kuluu kuin siivillä, eikä jälkikäteen ole syyllinen olo, toisin kuin sosiaalisen median selaamisen jälkeen. Hyvän kirjan lukeminen on inspiroivaa, silmiä avaavaa ja mieltä keventävää. Huonon kirjan lukemisen palkitsee lähinnä ylitsevuotavan dramaattisten yhden tähden arviointien lukeminen jälkikäteen.
Hyvää kirjaa on mahdotonta laskea alas. Tämä pätee valitettavasti myös puhelimeen. On siis tehtävä tietoinen valinta ottaa käteensä kirja puhelimen ja sen sisältämän valtavan viesti- ja informaatiotulvan sijaan. Kun valitsee kirjallisuuden, silmät saavat levätä ja aivot uutta ajateltavaa.
Ruutuaikani on vähentynyt alkuvuoden aikana huomattavasti, ja edelleen on varaa parantaa. Uutisten katsomisesta ja seuraamisesta olisi hyötyäkin. Pysyisin mukana maailman menossa ja tietäisin elämääni vaikuttavista asioista, esimerkiksi pörssisähkön korkeasta hinnasta. Onko se lopulta kuitenkaan uutistenlukua seuraavan ahdistuksen arvoista?
Tietoisen ruutuajan vähentämisen myötä koen olevani huolettomampi ja eläväni tässä, onnellisessa hetkessä yhdessä ystävieni, rakkaitteni ja lempikirjahahmojeni kanssa. Kukaan ei lähde sotaan tänään. Kaikki ovat luonani. Kevät valaisee aamut ja illat. Lämpö imeytyy sydämeen saakka. Oloni on hivenen kevyempi.
Minka Halava
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Helsingistä.