Hammaslääkärilehden vuoden kirjoitukseksi 2022–2023 valittiin lehdessä 7/2023 julkaistu vertaisarvioitu tiedeartikkeli Hampaiden erosiivinen kuluminen suomalaisilla nuorilla. Artikkeli perustuu Eevi Karppisen ja Anni Tuomolan hammaslääketieteen lisensiaattitutkinnon opinnäytetyöhön. Kirjoittajina ovat lisäksi Viivi Alaraudanjoki, Hanna Kangasmaa, Hannu Vähänikkilä ja Marja-Liisa Laitala.
Vuoden kirjoitus -palkinnon saaneen kliinisen tutkimuksen idea syntyi kansainvälisestä yhteistyöstä, jossa kehitettiin kyselylomaketta eroosion diagnostiikan tueksi. Tästä suomalaistutkimus laajeni kenttätutkimukseksi, jossa selvitettiin hampaiden erosiivisen kulumisen esiintyvyyttä, vakavuutta ja taustatekijöitä suomalaisilla 15-vuotiailla nuorilla.
Tutkimusryhmän jäsenet kertoivat kliinisen tutkimuksensa vaiheista ennen Hammaslääkäripäivien palkintoseremoniaa.
Ennen kuin kenttävaiheet Vaasassa ja Sievissä alkoivat, otettiin yhteyksiä kouluihin, saatiin rukkasia, haettiin lupia ja opettajien suostumuksia, oppilaiden tai heidän vanhempiensa suostumuksia, täytettiin lomakkeita ja suunniteltiin aikatauluja ja vastuita.
Sievin koulun kanssa yhteistyön alkua helpotti se, että professori Marja-Liisa Laitala on asunut Sievissä. Vaasassa tutkimukseen suostui koulu, jonka kanssa Vaasassa asuva erikoishammaslääkäri Hanna Kangasmaa on tehnyt terveyden edistämisen projekteja. Hammaslääketieteen opiskelija Eevi Karppinen, joka oli kysynyt syväriaihetta Laitalalta, houkutteli mukaan myös Anni Tuomolan.
Tutkimustyötä ja ilon hetkiä
Opettajat kouluissa huolehtivat oppilaat vuorollaan auditorioon, jossa kokeneet hammaslääkärit Hanna Kangasmaa ja hammaslääketieteen tohtori Viivi Alaraudanjoki tekivät heille yhdessä kliinisen tutkimuksen. Eroosio rekisteröitiin BEWE-indeksillä, ja epäselvissä tilanteissa tutkijat tekivät konsensusratkaisun.
Koulujen auditorioon oli tuotu työpöydät ja retkipatjat. Laitala sai toimia tutkimuksessa vanhempana tutkijana, niin kutsuttuna golden standardina. Kenttäolosuhteissa työvälineinä käytettiin peiliä, sondia, luuppilaseja ja valoa. Tutkimuspotilaiden hampaat kuivattiin vanurullilla, koska ei ollut käytettävissä puustia. Suunsa avasi ja kyselylomakkeeseen vastasi 147 koululaista.
– Itse vaativan kliinisen tutkimuksen järjestämisen ja toteuttamisen lisäksi meillä oli myös hauskaa, kun majoituimme toistemme kotiin, varmistimme toistemme suuta tutkien eroosion diagnostiikkaa ja lapsetkin saivat toimia pilottipotilaina. Anni ja Eevi haastattelivat oppilaat kyselylomakkeella, jota samalla validoimme, ryhmä kertoi.
Työläässä analysointivaiheessa opiskelijat siirsivät paperikaavakkeelta kliinisen tutkimuksen ja kyselylomakkeen tiedot Exceliin. Taustatekijöiden ja eroosion yhteyttä tutkittiin ristiintaulukoinnilla ja logistisella regressioanalyysilla.
Tutkimuksen mukaan vähintään kohtalaista eroosiota (BEWE-summa 3 tai enemmän) esiintyi 56,8 prosentilla tutkituista. Eroosioon olivat yhteydessä happamien juomien käyttö aterioiden välissä, limsojen runsas kulutus sekä hedelmien ja marjojen kulutus vähintään päivittäin.
– Tutkimuslomakkeessa ei huomioitu happamien makeisten käyttöä, joka on yleistä Suomessa. Tämä olisi kiinnostava jatkotutkimuksen aihe, Alaraudanjoki sanoi.
Ryhmän mielestä eroosiosta pitäisi saada potilastietojärjestelmään indeksit, jotta tutkimuksessa voitaisiin käyttää rekisteritietoa. Halvinta hoitoa olisi kuitenkin se, että hampaiden eroosio havaittaisiin ajoissa ja siihen puututtaisiin antamalla nuorille myös tietoa terveellisestä ravitsemuksesta.