Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa solmittu Lääkärisopimus toi Hammaslääkäriliitolle kolmisenkymmentä vuotta sitten oman sopimusoikeuden ja mahdollisuuden tuoda neuvottelupöytään oman alan tärkeät kysymykset.
Virka- ja työehtosopimusneuvottelut ennen 1990-lukua: kaikkien kunta-alan akateemisesti koulutettujen työntekijäjärjestöjen edustajat istuvat samassa salissa. Ammattikohtaisista eroista ei juuri puhuta. Syntyy yksi yhteinen sopimus.
– Jollain neuvottelukierroksella vähäisten tekstikysymysten lisäksi neuvottelutulos sisälsi vain tietyn suuruisen yleiskorotuksen ja piste, tiivistää Ritva Ahti, joka työskenteli Hammaslääkäriliiton neuvottelupäällikkönä vuosina 1986–2011.
– Kunta-ala oli iso massa, jossa oli vaikeaa saada omia tavoitteitaan läpi tai käsitellä lääkäriryhmien erityiskysymyksiä.
Muutoksen aikaansaamiseksi Lääkäriliitto, Hammaslääkäriliitto ja Eläinlääkäriliitto perustivat Lääkärikartellin. Se oli yhdistys, jossa jäsenliitot saivat asettaa sopimustavoitteensa ja käytännössä päättää itsenäisesti neuvottelutuloksen hyväksymisestä. Jos yksi jäsenliitto ei hyväksynyt tulosta, se saattoi aloittaa oman lakkonsa muiden estämättä.
Lääkärikartelli synnytti kunta-alan kanssa Lääkärisopimuksen. Aiemmin erillinen neuvotteluoikeus oli ollut vain opettajien OAJ:llä. Kunnalliseen pääsopimukseen saatiin siis vuonna 1993 uusi kirjaus, joka turvasi lääkäriryhmille oman virkaehtosopimuksen.
– Ja loppuaika onkin ollut tuon sopimuksen kehittämistä, Ahti naurahtaa.
Lääkärikartellin oma sopimus tarkoitti omaa palkkapottia, johon muut järjestöt eivät päässeet koskemaan.
Toimenpidepalkkiot palkkauksen keskiöön
Palkkausperusteissa tapahtui Ahtin neuvottelupäällikkyysaikana radikaali muutos.
Kuusamossa ja osassa Turun terveyskeskusta kokeiltiin järjestelmää, jossa toimenpidepalkkiot vaikuttivat hammaslääkärin tuloihin huomattavasti aiempaa enemmän. Kokeilussa hyviksi havaitut käytännöt siirrettiin valtakunnalliseen sopimukseen.
– Kymmeniä toimenpiteitä, kyllä siitä vuosien varrella monta sivua tuli, sopimukseen kokonainen liite.
Ahkeruus ja palkka olivat sidoksissa toisiinsa. Enimmäkseen muutoksesta pidettiin.
– Ihmiset olivat tyytyväisiä ja motivoituneita. Tuottavuus nousi selvästi. Ehkä työ koettiin ajoittain raskaampana ja työtahti kiireisempänä.
Kompromisseista vaikeaselkoisuutta
Elettiin sitten mennyttä aikaa tai nykypäivää, maallikko ei aina ymmärrä sopimustekstejä. Ritva Ahti on eläkepäivillään vastannut puheluihin, joissa on kyselty joidenkin kirjausten alkuperäistä tarkoitusta ja asiayhteyttä.
Tekstien epäselvyys asuu kompromisseissa. Kun työnantaja haluaa ilmaista jonkin yksityiskohdan jollakin tavalla ja ammattiliitto taas toisin, neuvottelijat yrittävät löytää kompromissin.
– Vaikeaselkoisuus syntyy siitä. Yritetään yhteensovittaa näkemyksiä niin, että kumpikin saisi kirjaukseen oman puumerkkinsä.
– Joskus jälkeenpäin kun katsoin jotakin tekstiä, mietin, miten tämä nyt näin on kirjoitettu. Toisinaan tekstejä on seuraavalla neuvottelukierroksella muotoiltu paremmiksi ja ymmärrettävämmiksi.
Neuvottelijaksi työnantajan kautta
Ritva Ahti päätyi työmarkkinaneuvottelijaksi puolittain vahingossa työskennellessään Helsingin kaupungin kouluvirastossa. Siellä hän joutui tulkitsemaan opettajien virka- ja työehtosopimustekstejä erimielisyystilanteissa.
Kokemus asioinnista opettajien ammattijärjestön kanssa vei hänet kuudeksi vuodeksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen palvelukseen, ja hän alkoi neuvotella opetusalan virka- ja työehtosopimuksista. Kun Ahti myöhemmin siirtyi Hammaslääkäriliiton lakiasiantuntijaksi, hän huomasi pian istuvansa neuvottelupöydässä vastakkain aiempien työkaveriensa kanssa.
Koska vastapuoli eli kunta-alan työnantajien edustajat, oli tuttua porukkaa, sen mielenliikkeitä osasi ennakoida.
Lypsämälläkään Ahti ei muista neuvottelutilanteista hupaisia yksityiskohtia, ei edes nimet salaten. Toiminta oli aina asiallista, ja kotiinkin pääsi jopa viimeisten määräaikojen lähestyessä jo puolenyön paikkeilla.
– Ehkä joskus joku lähti ovet paukkuen, mutta enemmän siinä oli teatraalisuutta.
Ja tämäkin tapahtui Ahtin mukaan niinä aikoina, kun hän oli vielä töissä Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa ja neuvotteli opettajajärjestöjen kanssa.
Lakkoasetta Hammaslääkäriliitto ei käyttänyt Ahtin aikana. Hammaslääkärit ovat olleet lakossa vuonna 1984 ja osittain mukana kunta-alan työnseisauksissa viime keväänä.
Uudet haasteet: Palveluverkon muutokset ja hyvä johtaminen
Hyvinvointialueiden käynnistyttyä pienempien yksiköiden työntekijät saattavat pohtia, mistä oma vastaanottohuone muutaman vuoden päästä löytyy.
– On eri asia kävellä töihin viisi minuuttia kuin ajaa autolla 50 minuuttia joka päivä, sanoo Lotta Lax, joka toimi Hammaslääkäriliiton neuvottelupäällikkönä vuosina 2011–2023.
Muutoksia ei kuitenkaan voida välttää. Aiemmin ratkaisut tehtiin pitkälti kuntatasolla, mutta hyvinvointialueiden myötä päätöksenteko on siirtynyt etäämmälle.
– Moni kokee, että pienissä kunnissa asiat ratkesivat joustavasti, kun kaikki tunsivat toisensa. Hyvinvointialueilla on ehkä ammattitaitoisempaa henkilöstöjohtamista, mutta suurten organisaatioiden on koettu jäykistävän asioiden hoitamista.
Pahimmillaan työntekijä ei ole aina tiennyt esihenkilönsä nimeä, eikä vuorovaikutusta kasvokkain ole juuri ollut.
– Luottamus syntyy arjessa. Jos esihenkilön tuntee edes jossain määrin, hänen sähköpostiohjeistuksiaankin luetaan eri tavalla. Ettei jostain tuntemattomuudesta vain suolleta, että tee näin ja tee noin.
Kun uusia toimintatapoja suunnitellaan ja otetaan käyttöön, henkilöstöä ei välttämättä kuunnella niin paljon kuin olisi toivottavaa. Hyvinvointialueiden tulisikin antaa johtajille ja esihenkilöille mahdollisuuksia ja aikaa johtamiseen ja vuorovaikutukseen.
Laxin mielestä pitäisi saavuttaa tilanne, jossa työntekijät kokevat keskittyvänsä potilaidensa hoitoon ja tietävät johdon kantavan huolen hoitotakuussa pysymisestä.
– Joku esimies sanoikin hienosti, että teidän ei pidä murehtia tästä kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu, vaan saatte keskittyä tuolissa istuvaan potilaaseen.
Näin sopimukset syntyvät
Hammaslääkäriliitto, Lääkäriliitto ja Eläinlääkäriliitto muodostavat yhdessä Lääkäriliittojen neuvottelujärjestö LNJ:n (tunnettiin vuoteen 2021 asti nimellä Lääkärikartelli).
LNJ on Akavan julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:n jäsen.
JUKO neuvottelee työehdoista hyvinvointialueiden, kuntien, valtion, yliopistojen ja kirkon sopimusaloilla eli on näiden alojen pääsopijajärjestö.
Sopimukset ovat JUKO:n nimissä, mutta joillakin aloilla on oma sopimuksensa, josta LNJ neuvottelee suoraan.
Neuvotteluita käyvät LNJ:n hammaslääkärien, lääkärien ja eläinlääkärien edustajat.
Näin syntyy yksi virka- ja työehtosopimus eli Lääkärien virka- ja työehtosopimus.
Lääkärisopimuksessa sovituilta osin noudatetaan hyvinvointialan yleistä työ- ja virkaehtosopimusta.
Työnantajapuolta neuvotteluissa edustaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT.