Kun paikatussa takahampaassa ilmenee hoidon tarvetta vuoden sisällä toimenpiteestä, syynä ovat useimmiten kipu ja ongelmat paikassa. Uusintatoimenpiteillä pystytään kuitenkin usein pelastamaan hammas, kertoo Journal of Dentistry -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus.
Rekisteripohjaisessa retrospektiivisessä 15 vuoden seurantatutkimuksessa etsittiin syitä takahampaiden kahden tai kolmen pinnan suoran menetelmän paikkausten epäonnistumisille ja seurattiin hampaiden tilannetta uusintatoimenpiteiden jälkeen. Tutkimuksessa oli mukana Helsingin kaupungin 25–30-vuotiaita potilaita (n = 331), joille oli tehty takahampaaseen primääri- tai uusintapaikkaus vuonna 2002 ja seuranta-aikana joku muu toimenpide.
Yleisin syy uusintatoimenpiteelle vuoden sisällä paikkauksesta oli kipu tai akuutti hoidontarve (30,5, %) ja toiseksi yleisin syy oli lohkeama tai paikan huono anatomia (28,7 %). Karies oli syynä 15,7 %:ssa varhaisista epäonnistumisista. Neljänneksessä tapauksista epäonnistumisen syytä ei ollut määritelty potilasasiakirjaan.
– Potilasasiakirjoista puuttui yllättävän paljon merkintöjä siitä, mistä syystä paikka uusittiin tai korjattiin. Tieto voisi olla hyödyllinen seuraavalle paikkaa uusivalle kollegalle, toteaa erikoishammaslääkäri, yliopistonlehtori Ulla Palotie.
Uusintatoimenpiteet olivat yleisempiä aiemmin paikatuissa hampaissa kuin primaaristi paikatuissa hampaissa. Vain kolmannes tutkimuksessa mukana olleista paikkauksista ei tarvinnut lisätoimenpiteitä seuranta-aikana. Lisäksi uusintatoimenpiteitä tarvittiin potilaille, joilla ei ollut yhtään tervettä CPI-sekstanttia ja joilla hampaita oli vähemmän kuin 28.
Tutkimuksen mukaan uusintatoimenpiteillä onnistuttiin säilyttämään suurin osa hampaista, jopa ne, joissa oli laajat yhdistelmämuovipaikat. Uusintatoimenpiteiden jälkeen 75 % hampaista säilyi 15 vuoden ajan. Pienen korjauksen tai hampaanpoiston sijaan puutteelliset paikat yleensä uusittiin kokonaan, ja uusintapaikat olivat usein suurempia kuin alkuperäinen paikka.
– Aina ei ole tarpeen uusia koko vanhaa paikkaa, vaan voi tehdä pienen korjauksen. Molaareissa voisi harkita keraamista täytettä useammin muovipaikan sijaan, kun paikka peittää kolme pintaa tai enemmän, ja varsinkin, jos hammas on juurihoidettu ja potilaan kariestilanne on hallinnassa, pohtii Palotie.
Lähde: Palotie U, Tseveenjav B, Vehkalahti MM. Early failures and further re-interventions of direct posterior restorations at Public Dental Service 15-year retrospective observation. J Dent 2025 Jul 21; 161: 105991. doi: 10.1016/j.jdent.2025.105991.