Maailmanlaajuinen lihavuus-epidemia tarjoaa lääketeollisuudelle miljardien dollarien bisneksen. Olisihan se niin yksittäisen henkilön kuin lääkkeen valmistajan ja myyjän kannalta helppoa, jos obesiteetti hoituisi pillereillä.
Lihavuuden hoitoon ja estoon tarkoitettujen preparaattien kehittämiseen on innokkaasti tartuttu jo vuosikymmenten ajan, mutta tulokset ovat olleet hyvin vaatimattomia.
Vanha kunnon nyrkkisääntö, miksi ihminen lihoo on, että hän syö enemmän kuin kuluttaa. Tämä viisaus ei ole miksikään muuttunut.
Miksi lihavuuteen ylisummaan pitää puuttua? Kyseessä on globaali ongelma, jonka taustalla on lukuisia yksilöllisiä tekijöitä. Lihavuus on monisyinen ongelma, joka johtuu geneettisistä, fysiologisista, kulttuurisista ja käyttäytymiseen liittyvistä syistä. Siihen liittyy lukuisa joukko liitännäissairauksia – parodontiitti mukaan lukien.
Vaaralliset lihavuudesta johtuvat sairaudet ovat kardiovaskulaarisia ja metabolisia (diabetes), mutta myös ortopediset ja henkiset ongelmat, kuten depressio, ovat merkittäviä. Obesiteetti lisää myös riskiä sairastua syöpään.
Tähänastiset toimenpiteet ja lääkkeet, joita lihavuuden hoitoon on tarjolla, ovat osoittautuneet varsin tehottomiksi.
Ensimmäinen positiivista tehoa osoittanut lääke on liraglutidi, glukagoninkaltainen peptidi-1-analogi (GLP-1). Se on hormoniregulaattori, joka säätelee glukoosista riippuvaa insuliinin eritystä ja moduloi myös ruokahalua, lisää kylläisyyden tunnetta ja energiansaantia. Lääke on hyväksytty tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Suomessa sitä on saatavilla kauppanimillä Victoza® ja Saxenda®, molemmat ihon alle pistettäviä lääkemuotoja.
Uusimpana tulokkaana on semaglutide, pitempivaikutteinen GLP-1-analogi, josta on julkaistu ensimmäinen toiveita herättävä plasebo-kontrolloitu tutkimus (O´Neil ym. Lancet 2018; 392: 638).
957 potilaan aineistossa, jossa elopaino oli lähtötilanteessa keskimäärin 111,5 kg ja BMI 39,9 kg/m3, 52 kuukauden intervention jälkeen semaglutide-ryhmässä painonlasku oli merkittävää 37–65 %:lla verrattuna 10 %:iin plaseboryhmässä.
Suurempi annos liittyi suurempaan painonlaskuun. Mitään merkittäviä sivuvaikutuksia ei ilmennyt. Tutkijat toteavat lopuksi tuloksen olleen niin huomattava, että laajemmat faasi-3-tutkimukset on jo käynnistetty.
Odotamme siis suuremmista potilasjoukoista saatavia tuloksia ennen lopullista johtopäätöstä.