Lapsilla, joilla hampaiston kehitys eteni ikätovereita hitaammin, yläkulmahammas vaati useammin varhaista puhkeamista ohjaavaa hoitoa vaihduntavaiheessa, kertoo Acta Odontologica Scandinavica -lehdessä julkaistu tutkimus.
Suomalaistutkimuksessa tarkasteltiin lasten hampaistoikään liittyvien erojen vaikutusta pysyvien yläkulmahampaiden puhkeamispoikkeamien hoidossa käytettyihin menetelmiin. Retrospektiivisessä rekisteritutkimuksessa analysoitiin 1 332 panoraamaröntgenkuvaa, jotka oli otettu lasten ollessa 8,5–10,5-vuotiaita. Lisäksi hyödynnettiin pitkittäistietoja samojen lasten yläkulmahampaan puhkeamisesta ja hoidosta. Hoidot jaettiin varhaishoitoihin (interseptiivinen eli puhkeamista ohjaava hoito ja ekstraoraaliveto) ja myöhäisiin hoitoihin (oikomishoito ja ahtauden hoito). Hampaistoikä arvioitiin Demirjianin menetelmällä ja luokiteltiin viivästyneeksi (≤ –1 vuosi), normaaliksi (> –1 ja < +1 vuosi) tai edistyneeksi (≥ +1 vuosi) suhteessa lapsen kronologiseen ikään.
– Karkeampaa arviota lapsen hampaistoiästä ja hampaiston vaihduntavaiheesta röntgenkuvia hyödyntäen tekevät hammaslääkärit, jotka arvioivat juuri interseptiivisen hoidon tarvetta ja ajoitusta vaihduntahampaistossa, kertoo terveyskeskushammaslääkäri, HLT Jenni Ristaniemi.
Tutkimuksen mukaan kaikkiaan 110 lapsen yläkulmahampaiden puhkeamista hammaskaarelle hoidettiin joko varhaisvaiheessa (55 lasta) tai myöhemmin (58 lasta). Tutkimusaineistossa normaali hampaistoikä oli yleisin. Interseptiivistä hoitoa saaneilla lapsilla viivästynyt hampaistoikä oli merkitsevästi yleisempi kuin muissa ryhmissä, erityisesti varhaishoitoa saaneilla tytöillä verrattuna ei hoitoa saaneisiin tyttöihin. Varhain hoidetuissa kulmahampaissa viivästynyt hampaistoikä todettiin 28,1 %:ssa tapauksista. Myöhäisen hoidon ryhmissä havaittiin useammin edistynyttä kehitystä, mutta ero ei ollut merkitsevä. Yli kolmannes ahtauden vuoksi hoidetuista lapsista ja noin viidennes ortodonttisesti hoidetuista kuului edistyneen hampaistoiän ryhmään.
Pysyvien yläkulmahampaiden puhkeamiseen olisi hyvä alkaa kiinnittää huomiota jo ensimmäisen vaihduntavaiheen päätyttyä eli kun toiset yläetuhampaat ovat puhjenneet suuhun.
– Tilaan on syytä kiinnittää huomiota hyvissä ajoin ja seurannassa pitää silmällä muun muassa kulmahampaan palpoitumista, maitokulmahampaan liikkuvuutta, viereisen toisen etuhampaan asentoa sekä puhkeamisen symmetriaa puolten välillä, tiivistää Ristaniemi.
Ristaniemi korostaa, että yksilöllinen arvio on aina tärkeä, sillä kronologisesti samanikäisillä lapsilla hampaiston kehitysvaihe voi vaihdella useita vuosia. Myös hoidon ajoitus on keskeistä, jotta varhaishoitojen mahdollisuudet voidaan hyödyntää ja puhkeavien yläkulmahampaiden kehitystä voidaan ohjata lapsen kannalta mahdollisimman kevyillä toimenpiteillä.
Lähde: Ristaniemi J, Melaluoto E, Iivari J, Paula Pesonen P, Lähdesmäki R. Timing of dental development in relation to the treatment of maxillary canines: a retrospective register-based study. Acta Odontol Scand 2025 Dec 29; 84: 654–659. doi:10.2340/aos.v84.45203.