Verenpaineen hoitokriteerit ovat muuttuneet, ja kohonneen verenpaineen hoitoa pyritään tehostamaan. Alle 80-vuotiailla systolisen paineen yläraja on 140 mmHg (80 täyttäneillä 160 mmHg) ja diastolinen yläraja kaikilla ikäluokilla 90 mmHg. Näitä korkeammat mittausarvot tarkoittavat, että on harkittava verenpainelääkityksen aloittamista (Williams ym. Eur Heart J 2018; 39: 3021).
Suomalaisista noin kahdella miljoonalla arvioidaan olevan kohonnut verenpaine, ja heistä noin miljoona henkilöä käyttää verenpainelääkkeitä. Edellä mainittu suositus tarkoittaa, että hoidon tavoitetaso on aikaisempaa matalammissa verenpainearvoissa.
Jos potilas on monisairas ja hänellä on useita riskitekijöitä ja siis muita sairauksia kuten diabetes, pyritään verenpaineen hoitoa entisestään tehostamaan.
Tällaisten potilaiden hoitotaso on 130/85 mmHg.
Suosituksissa korostetaan myös useamman lääkkeen yhtäaikaisen käytön merkitystä, jotta hoitotasolle ylipäänsä päästäisiin. Suun terveydenhuollossa on lääkeaineiden interaktiot muistettava tässäkin mielessä huomioida.
Kohonnut verenpaine on maailmanlaajuisesti tärkein kuolemantapauksia aiheuttava riskitekijä, joten sen tunnistaminen on tärkeää. Kohonnut verenpaine ei itsessään aiheuta oireita, mistä syystä verenpaineen säännöllinen mittaaminen aikuisiässä on viisautta.
Hammaslääkärin vastaanotolla tulee olla verenpainemittari joka tapauksessa, ja koska potilaat käyvät suhteellisen säännöllisesti hammashoidossa, voisi niihin käynteihin liittää verenpaineen seurannan ikään kuin lisäpalveluna potilaan terveydentilan arvioinnissa. Toistuvasti mitattu koholla olevan verenpaine on syy lähettää potilas jatkotutkimuksiin ja verenpaineen hoidon arviointiin.
Verenpainepotilaan hammashoidon suhteen ei käytännössä ole muuta muistettavaa kuin, että adrenaliinipitoisia puudutteita on syytä välttää ja heikkokuntoiset potilaat hoidetaan puoli-istuvassa asennossa.