Opintopolulta kilahti kevään lopussa sähköpostia, ja minulle tarjottiin paikkaa Oulun yliopiston hammaslääkiksestä. Tästä viestistä olin haaveillut jo pari vuotta. Olen varma, että viime kesä on ollut ainoa kesä, jonka aikana olen odottanut opintojen alkua ja elokuuta enemmän kuin mitään muuta.
Elokuu vieri vihdoin ikuisuudelta tuntuvan odotuksen jälkeen kalenteriin, ja nyt opintojen alusta on ehtinyt kulua kolme kuukautta. Menoa ja melskettä on kuitenkin ollut niin valtavasti, että tuntuu kuin olisin elänyt jo kolme elämää syksyn aikana.
Otettuani opiskelupaikan vastaan odotin eniten tietenkin itse opiskelua enkä niinkään opiskelijatapahtumia. Totesinkin muualla opiskeleville kavereilleni ja perheelleni, että jätän ne vähemmälle. Suhtauduin myös koko tapahtumakulttuuriin hieman kyynisesti.
Tämä ajatus kuitenkin vanheni yhtä nopeasti kuin pakon edessä tehty uudenvuodenlupaus. Jo ensimmäisenä koulupäivänä sidoin itseni rooliin, joka tulee määrittämään seuraavia opiskeluvuosiani ja kietoo minut opiskelijaelämään mukaan.
Toinen asia, joka mietitytti ennen opintojen alkua, oli kaverien löytäminen. En ole varmasti ainoa fuksi, joka on vaivannut päätään tällä polttavalla kysymyksellä. Onneksi olen saanut todeta tämän huolen turhaksi. On ollut mahtava huomata, kuinka helposti side muodostuu muiden hammaslääketieteen opiskelijoiden kanssa. Kavereita löytyy jokaiselta nurkalta ruokajonosta tapahtumiin.
Koulun aloitus sisältää tietenkin kaikenlaista uutta, ja jo pelkästään yliopistoon tutustuminen vaatii aikaa. Siksi minusta on tärkeää muistaa myös antaa uusille asioille ja etenkin opinnoille tilaa loksahtaa paikoilleen. Nyt syksyn loppupuolella olenkin huomannut, että vapaat viikonloput ja rauhalliset illat ovat enemmän kuin tervetulleita. On siis hyvä muistaa, että opiskelu ei ole pelkkää juhlaa ja kavereita, ja pitää myös jaksaa keskittyä opintoihin.
Olen oppinut tämän syksyn aikana paljon. Tärkein asia, jonka olen oppinut, on ollut kuitenkin se, että uudet asiat kannattaa kohdata ilman ennakkoluuloja. Olen viikosta toiseen onnellisempi, että heitin kyynisyyteni haaskalinnuille ja päätin hypätä mukaan opiskelijaelämään. Olen saanut tutustua moniin mukaviin ihmisiin ja saanut valtavan kasan loistavia muistoja.
Kaikkia ei tietenkään tarvitse killan rientojen kiinnostaa, opiskelijaelämä on paljon muutakin. Toivon kuitenkin, että muutkin tänä syksynä opintonsa aloittaneet ovat jo heittäneet omat typerät ennakkoluulonsa mettään, näin oululaisittain sanottuna. Odotan itse ainakin innolla seuraavan viiden vuoden opiskeluja ja muutakin opiskelijaelämää.
Matti Siira
Kirjoittaja on ensimmäisen vuosikurssin denttari Oulusta.