Perusterveydenhuollossa liikkuvia palveluja hyödynnetään erityisesti alueilla, joilla välimatkat ovat pitkät ja väestön sosioekonominen asema on keskimäärin heikompi. Siksi liikkuvien tai kannettavien suun terveydenhuoltopalveluiden tutkimuksia on tehty pääasiassa maissa, joissa on alhainen elintaso.
Näissä maissa ei yleensä ole lailla säädettyjä maksuttomia julkisia terveyspalveluita, kuten Suomessa. Näin ollen ei ole näyttöä siitä, että kehittyvissä maissa tehokkaiksi osoittautuneet liikkuvat tai kannettavat palvelumallit edistäisivät suunterveyttä samalla tavoin kehittyneissä maissa, kuten Suomessa.
Julkaistut tutkimukset on tehty maissa, joissa vertailukohtana on, että palveluita ei ole lainkaan tai ne kohdentuvat korkeampaan sosioekonomiseen väestöryhmään. Tutkimusten perusteella vanhempien suunterveyteen liittyvä tieto, asenteet ja arjen ohjaavat käytännöt heijastuvat suoraan lasten omaksumiin suunterveystottumuksiin. Siksi vanhempien aktiivinen osallistaminen on keskeistä suunterveyden edistämisessä.
Tässä retrospektiivisessa rekisteritutkimuksessa vertailtiin lasten suun tarkastuksia kahdella sosioekonomisesti vertailukelpoisella alueella: Nokian soteasemalla (pop up -malli, koulussa tehtävä tarkastus, n = 481) ja Tampereen soteasemilla (perinteinen hammashoitolassa tehtävä tarkastus, n = 538). Potilastietojärjestelmien tietoja käytettiin vuosilta 2020–2023. Nokian pop up -mallissa korostui hammaslääkärien tekemä tutkimus ja Tampereen hammashoitolamallissa suuhygienistin tekemä tarkastus. Tavoitteena oli selvittää mallien eroja käyntien määrässä, käyntiväleissä, diagnooseissa, suun terveydenhuollon toimenpiteissä, suun sairauksien hoidon tarpeessa ja tutkimusväleissä.
Perinteisessä hammashoitolamallissa käyntivälit olivat merkitsevästi pidempiä (mediaani 25 vs. 11 kuukautta, p < 0,001) ja yksilöllisiä tutkimusvälejä oli kirjattu vähemmän (11,7 % vs. 24,9 %, p < 0,001) kuin pop up -mallissa. Lisäksi perinteisessä mallissa tutkimusvälit olivat pidempiä (17 vs. 6 kuukautta, p < 0,001). Perinteisessä hammashoitolamallissa käyvillä lapsilla havaittiin enemmän karieksen (21,1 % vs. 11,7 %, p < 0,005), korjaavien hoitojen (41,3 % vs. 33,1 %, p < 0,001) ja hampaanpoistojen (35,5 % vs. 22,4 %, p = 0,005) esiintyvyyttä. Pop up -mallissa oli suurempi osuus lapsia, jotka saivat vain hammaslääkärin tutkimuksen (35 % vs. 9,6 %, p < 0,001) verrattuna perinteisen hammashoitolamallin suuhygienistin tekemiin tarkastuksiin.
Suomessa tehokkaiden suun terveydenhuollon palveluiden varmistamisessa organisaatioon liittyvillä tekijöillä on merkittävämpi rooli kuin pelkällä maantieteellisellä saavutettavuudella. Tulokset korostavat hoitokäytäntöjen, työnjaon ja palveluprosessien merkitystä palvelujen vaikuttavuudessa. Suun sairauksien riskilapsille on kohdennettava yksilöllistä preventiota ja tunnistettava riskitekijöihin perustuva yksilöllinen tutkimusväli. Lisätutkimuksia tarvitaankin lasten suun sairauksien yksilöllisistä riskitekijöistä ottaen huomioon myös lasten tausta ja vanhempien vaikutus riskiryhmään kuuluvien lasten suunterveyteen.
Pop up -mallista ei tässä tutkimuksessa todettu saavutettavan odotettua hyötyä. Jatkokehittämällä mallista voisi kuitenkin olla hyötyä tietyille väestöryhmille, joita ei muutoin tavoiteta. Tällaisen erityisryhmän voisivat muodostaa esimerkiksi lapset, joiden hammaslääkäripalveluihin pääsy estyy esimerkiksi pitkien välimatkojen takia.
A retrospective registry study comparing a portable school-based model and a standard clinic-based model
Anna Maria Heikkinen1,2, Teresa Niku2, Essi Teronen1, Jari Linden1, Timo Kauppila3
1Pirkanmaan hyvinvointialue
2Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto
3Kansanterveystieteen osasto, Helsingin yliopisto
Int J Circumpolar Health 2025; 84(1): 2568263.
https://doi.org/10.1080/22423982.2025.2568263