Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuisesti kasvava kansanterveysuhka. Antibioottien käytön vähentäminen ja kohdentaminen oikein terveydenhoidossa voisi hidastaa resistenssin kehittymistä. Merkittävä osuus kaikista antibioottimääräyksistä on hammaslääkärien kirjoittamia. Siksi hammaslääkärien tulee tuntea antibioottien optimaalisen käytön periaatteet ja käytännöt.

Antibioottiprofylaksi tarkoittaa, että antibiootteja määrätään infektion syntymisen ehkäisemiseksi. Potilaalla, joka saa antibioottiprofylaksin, ei siis määritelmällisesti ole jo olemassa olevaa infektiota. Hammaslääketieteessä on lähtökohtaisesti kaksi tilannetta, joissa voi olla perusteltua antaa antibioottiprofylaksi:

Uuden polven sekvensointimenetelmät ovat lisänneet tietoa suun mikrobistosta merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Nämä viljelystä riippumattomat menetelmät ovat mahdollistaneet myös vielä viljelemättömien bakteerien osoittamisen. Tähän ryhmään kuuluu noin puolet suun mikrobiston 700 bakteerilajista. Myös suun mykobiomi on osoittautunut huomattavasti aiemmin luultua monimuotoisemmaksi.

Terveyspalveluiden globalisaatio antaa potilaalle mahdollisuuden valita hoitopaikkansa. Tämä mahdollistaa terveyspalveluiden hankkimisen edullisesti; syöpähoitojen ja sydänleikkausten kaltaisten elintärkeiden toimenpiteiden kustannukset voivat olla 50 % tai jopa 80 % halvempia ulkomailla. Kun toimenpiteitä yhdistetään lomaan, potilaita kutsutaan lääketieteellisiksi turisteiksi.

Hammaslääkärit määräävät merkittävän osan humaanilääketieteen piirissä käytettävistä antibiooteista. Tässä artikkelissa valaistaan hammashoidon kannalta keskeisten antibioottien perusvaikutusmekanismeja. Artikkelissa myös käydään läpi tämänhetkistä tietämystä antibioottihoidon seurauksista – välittömistä sivuvaikutuksista aina pitkäaikaisiin, resistenssin kehittymiseen liittyviin ongelmiin – sekä kuvataan bakteerien resistenssimekanismeja yksittäisille antibiooteille.