Hammaslääkärin työajasta yli puolet kuluu korjaavaan hoitoon, ja tästä jopa 60 % on vanhojen paikkojen korjaamista ja uusimista. Merkittävin syy ongelmiin on se, että yhdistelmämuovipaikka-aineen ja hammaskudoksen välinen liitos heikkenee ajan myötä.

Pään ja kaulan alueen syövät ovat maailman kahdeksanneksi yleisin syöpätyyppi. Kehittyneistä hoidoista huolimatta viiden vuoden eloonjäämisennuste näissä syövissä on edelleen vain 50 %, ja nykyisten prekliinisten syöpälääkekokeiden ennustearvo on heikko.

Hammashoitopelko vaikuttaa suunterveyteen merkittävästi niin yksilö- kuin väestötasollakin. Pelon seurauksena hoitoon hakeutuminen usein viivästyy, suunterveyden ongelmat kasaantuvat ja suunterveyteen liittyvä elämänlaatu heikkenee. Hammashoitopelon yksilötasoisista muutoksista raskauden aikana on kuitenkin vain vähän tietoa.

Pään ja kaulan alueen syövistä vajaa 5 % on sylkirauhassyöpiä, joista adenokystinen karsinooma (ACC) on Suomessa yleisin. Syövän kirurginen hoito ja sädehoito räätälöidään potilaskohtaisesti kasvaimen sijainnin, arvioidun biologisen aggressiivisuuden sekä levinneisyysasteen (I–IV) mukaan.

Peri-implantiitin hoidon tärkeimmät tavoitteet ovat bakteeribiofilmin poistaminen implantin pinnalta sekä pinnan muokkaaminen siten, ettei tulehdus uusiutuisi.

Alaleukaluu eroaa muista ihmiselimistön luista sikiöaikaisen kehityksen, verisuonituksen ja soluvasteiden osalta.