Artikkeli on yhteenveto yhteispohjoismaisen teeman ”Kipu ja kivun hallinta” aiemmista artikkeleista. Se tarjoaa käytännön muistilistan tavallisten kroonisten orofakiaalisten kiputilojen diagnosointiin. Artikkeli kattaa kroonisen orofakiaalisen kivun, sen riskitekijät, tavallisimmat muskuloskeletaalisen ja neuropaattisen kivun tilat orofakiaalisella alueella sekä niiden hoitoperiaatteet.

Koska purentaelimistön toimintahäiriöiden esiintyvyyden arvioidaan olevan väestötasolla 10−15 %, perusterveydenhuollossa työskentelevät hammaslääkärit kohtaavat työssään säännöllisesti TMD-potilaita.

Kokoproteesin pysyvyys ja potilaan sopeutuminen proteesiin vaihtelevat huomattavasti eri henkilöillä. Hampaattoman luuharjanteen resorptio on yksilöllistä, ja osalle potilaista implanttikiinnitteinen peittoproteesi on välttämätön riittävän proteesin pysymisen mahdollistamiseksi. Hyvin pitkälle edenneissä luuharjanteen resorptioissa voi leukaluun lisääminen luusiirteellä olla tarpeellista.

Lähtökohdat

Laajat synnynnäiset hammaspuutokset ovat harvinaisia: kuuden tai useamman hampaan puutos on 1–2 promillella väestöstä. Laajojen hammaspuutosten hoidon tekevät haasteelliseksi luu- ja pehmytkudospuutokset, vertikaalisen tilan puuttuminen sekä hampaiden vaihteleva koko, muoto ja sijainti hammaskaarella.

Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) ovat tutkimusten mukaan väestössä yleisiä. TMD-häiriöt jaotellaan karkeasti puremalihasperäisiin ja leukanivelperäisiin. Leukanivelvaivat liittyvät useimmiten toiminnallisiin ongelmiin, mutta leukanivelten alueella voidaan todeta myös kehityksellisiä, tulehduksellisia tai neoplastisia muutoksia.