Heritabiliteetilla tarkoitetaan sitä osuutta jonkin ominaisuuden populaatiossa esiintyvästä vaihtelusta, joka määräytyy geneettisesti. Parodontiitin ilmenemisestä ihmisillä on perintötekijöihin yhdistettävissä jopa kolmannes.

– Genomitieto voi tulevaisuudessa auttaa suusairauksien hoidossa suuresti, mutta perinteistä kliinistä tutkimusta se ei syrjäytä, toteaa professori Marja Laine.

Lähtökohdat
Selvityksemme tavoitteena oli kerätä tietoa parodontologisista hoito­käytännöistä terveyskeskuksissa sekä hammaslääketieteen opiskelijoiden ja suuhygienistiopiskelijoiden asennoitumisesta parodontologisiin hoitoihin.

Tutkimuksessamme ilmeni, että nuorten suuhygienian tasolla (biofilmin kertyminen hammaspinnoille) oli selvästi merkittävin vaikutus hampaiston ienverenvuotoon taskumittauksen yhtey­dessä (BOP%: bleeding on probing). Suuhygienian tason suhteellinen vaikutus ja voimakkuus ienverenvuotoalttiuteen (BOP%) oli useita kertoja suurempi kuin ientaskujen lukumäärän, aMMP-8-pitoisuuden, tupakoinnin, hampaiden harjauk­sen tai sukupuolen vaikutus. Yhteys BOP%:n ja syljen aMMP-8-pitoisuuden välillä oli heikko.

Nivelreuma ja parodontiitti ovat yleisiä kroonisia tulehdussairauksia, ja on mahdollista, että ne vaikuttavat toisiinsa. Tautien patogeneesissä on useita yhtäläisyyksiä: tulehdusvälittäjäaineet, sytokiinit ja proteolyyttiset entsyymit ovat pääasiassa samoja, ja molemmille on tyypillistä kudostuho, joka vaikuttaa sekä pehmeisiin että koviin kudoksiin.