Suun infektiokuorman on havaittu lisäävän monien yleissairauksien ja kuoleman riskiä. Eniten näyttöä näiden riskien lisääntymisestä löytyy marginaalisen parodontiitin osalta, mutta myös apikaalisen parodontiitin merkitystä yleissairauksissa tutkitaan kiivaasti. Nämä tavallisimmat biofilmin käynnistämät suusairaudet saattavat johtaa hampaiden menetyksiin, mikä puolestaan heikentää potilaan pureskelukykyä, ravinnonsaantia, sosiaalista hyvinvointia ja elämänlaatua. Epidemiologisissa tutkimuksissa hammaspuutosten onkin todettu ennustavan lyhentynyttä elinajanodotetta voimakkaasti.

Tutkimuksessamme osoitettiin NMR-spektroskopialla eroja syljen metaboliittien pitoisuuksissa Sjögrenin oireyhtymää sairastavien ja verrokkien välillä. Erityisesti koliinin pitoisuus oli Sjögrenin oireyhtymäpotilailla suurentunut.

Tutkimuksessamme ilmeni, että nuorten suuhygienian tasolla (biofilmin kertyminen hammaspinnoille) oli selvästi merkittävin vaikutus hampaiston ienverenvuotoon taskumittauksen yhtey­dessä (BOP%: bleeding on probing). Suuhygienian tason suhteellinen vaikutus ja voimakkuus ienverenvuotoalttiuteen (BOP%) oli useita kertoja suurempi kuin ientaskujen lukumäärän, aMMP-8-pitoisuuden, tupakoinnin, hampaiden harjauk­sen tai sukupuolen vaikutus. Yhteys BOP%:n ja syljen aMMP-8-pitoisuuden välillä oli heikko.

Suussa Candida-infektio voi liittyä monenlaisiin ongelmiin ja sairauksiin: tulehduksellisiin limakalvomuutoksiin, pahanlaatuisiin kasvaimiin, haavaumiin, parodontiittiin sekä proteesistomatiitteihin. Candida-infektio voi ilmetä myös eräiden yleissairauksien, kuten diabeteksen, suumanifestaationa. Paitsi että Candida-suvun hiivoilla on kyky aiheuttaa infektioita, ne myös pystyvät tunkeutumaan isännän kudoksiin tuottamiensa proteolyyttisten entsyymien avulla ja aiheuttamaan erilaajuista kudostuhoa.

Parodontiitti on globaalisti merkittävä krooninen tulehdussairaus. Se vaikuttaa merkittävästi yksilöiden terveyteen ja muodostaa taloudellisen haasteen yhteiskunnalle ja terveydenhuoltopalveluille. Parodontiitti aiheuttaa hampaiden kiinnityskudosten tuhoutumista, minkä lisäksi sillä on haitallisia systeemisiä vaikutuksia.

Caphosolin ja keittosuolaliuoksen välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa suun mukosiitin tai sen oireiden ehkäisyssä syöpää sairastavilla lapsipotilailla, joita hoidettiin tavanomaisin solunsalpaajahoidoin.