Koronapandemian vuoksi hammaslääketieteen opiskelijoiden kansallinen OSCE (objective structured clinical examination) -näyttökoe täytyi vuonna 2020 järjestää poikkeuksellisesti etänä. OSCE on osa neljännen vuoden opiskelijoiden kliinisen osaamisen arviointia, ja sen tulee olla suoritettu ennen kesäkandivaihetta.

Hammasimplantteja asennetaan nykyään yhä enemmän sellaisille potilaille, joilla on systeemisiä sairauksia, kuten diabetes tai sydän- ja verisuonisairaus. Useissa tapausselostuksissa on kuvattu onnistuneita implanttihoitoja, jotka on tehty yleissairaille potilaille. Tieto kroonisten systeemisairauksien pitkäaikaisvaikutuksista implantteihin on kuitenkin vielä vajavaista.

Endotoksemia on tila, jossa gramnegatiivisten bakteerien pintamolekyylien, lipopolysakkaridien, pitoisuus verenkierrossa on kohonnut. Tämän katsotaan yleisesti johtuvan suoliston lisääntyneestä läpäisevyydestä. Myös suun bakteerit, erityisesti parodontiittipatogeenit, voivat edesauttaa endotoksemian syntyä. Parodontiittipatogeenien lipopolysakkarideja päätyy verenkiertoon sekä suoraan, tulehtuneen parodontaalikudoksen kautta, että epäsuoraa reittiä, syljen mukana.

Suun infektiokuorman on havaittu lisäävän monien yleissairauksien ja kuoleman riskiä. Eniten näyttöä näiden riskien lisääntymisestä löytyy marginaalisen parodontiitin osalta, mutta myös apikaalisen parodontiitin merkitystä yleissairauksissa tutkitaan kiivaasti. Nämä tavallisimmat biofilmin käynnistämät suusairaudet saattavat johtaa hampaiden menetyksiin, mikä puolestaan heikentää potilaan pureskelukykyä, ravinnonsaantia, sosiaalista hyvinvointia ja elämänlaatua. Epidemiologisissa tutkimuksissa hammaspuutosten onkin todettu ennustavan lyhentynyttä elinajanodotetta voimakkaasti.

Tutkimuksessamme osoitettiin NMR-spektroskopialla eroja syljen metaboliittien pitoisuuksissa Sjögrenin oireyhtymää sairastavien ja verrokkien välillä. Erityisesti koliinin pitoisuus oli Sjögrenin oireyhtymäpotilailla suurentunut.

Tutkimuksessamme ilmeni, että nuorten suuhygienian tasolla (biofilmin kertyminen hammaspinnoille) oli selvästi merkittävin vaikutus hampaiston ienverenvuotoon taskumittauksen yhtey­dessä (BOP%: bleeding on probing). Suuhygienian tason suhteellinen vaikutus ja voimakkuus ienverenvuotoalttiuteen (BOP%) oli useita kertoja suurempi kuin ientaskujen lukumäärän, aMMP-8-pitoisuuden, tupakoinnin, hampaiden harjauk­sen tai sukupuolen vaikutus. Yhteys BOP%:n ja syljen aMMP-8-pitoisuuden välillä oli heikko.