Keraamisten materiaalien käyttäminen on olennainen osa korjaavaa ja proteettista hammashoitoa. Keraamien perinteinen käyttökohde metallirungon pinnoitemateriaalina on monipuolistunut materiaalikehityksen myötä kokokeraamisiin rakenteisiin.

Kaikessa hammaslääketieteellisessä korjaavassa hoidossa yhdistellään toisiinsa eri materiaaleja – esimerkiksi paikka liitetään hampaan kiilteeseen ja dentiiniin tai hammasimplantin metalliset osat toisiinsa. Materiaalien saumakohdat ovat pitkäaikaisennusteen kannalta korjaavien rakenteiden heikoin lenkki ja tarjoavat bakteereille kiinnittymismahdollisuuden.

Lähtökohdat

Valokovetuksen tavoitteena on saada sidosaineiden ja täytemateriaalien monomeerit polymerisoitumaan. Alhainen polymerisaatioaste johtaa heikkoihin sidosvoimiin ja materiaalien liukoisuuteen. Tieteellisen tapahtuman yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 68 % tutkimukseen osallistuneista suomalaisista hammaslääkäreistä valokovetti täytteitä riittämättömästi (1).

Hampaan menetetyn kovakudoksen korvaamiseen on aiemmin käytetty amalgaamia, ja nykyään yleisin materiaali on yhdistelmämuovi.