Maailma on tunnetusti suuren diabetesepidemian kynsissä johtuen ennen muuta väestön lihomisesta. Diabetekseen liittyy suurentunut sydän-verisuonitautien riski ja siten myös äkkikuoleman vaara. Aspiriini eli asetosalisyyli anti-tromboottisena aineena pienentää tätä vaaraa mutta toisaalta lisää vuotokomplikaatioita.
Näillä kaikilla on merkitystä myös suun terveydenhuollossa, jossa entistä useammin kohtaamme diabetespotilaita ja joudumme pohtimaan heidän lääkityksensä merkitystä turvallisen hammashoidon toteuttamisen kannalta.
Euroopan kardiologiyhdistyksen asiantuntijaryhmä julkaisi New England Journal of Medicine -lehdessä laajan tutkimuksen aspiriinin käytöstä diabetespotilailla (The ASCEND Study Collaborative Group, N Eng J Med 2018; doi:10.1056/NEJMoa1804988). Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, joten referoin sitä tässä.
Kaiken kaikkiaan 14 580 yli 40-vuotiasta diabetespotilasta satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista puolet käytti päivittäin 100 mg aspiriinia ja toinen puoli plaseboa. Tutkimus jatkui yhdeksän vuotta. Diabetesta lukuun ottamatta potilaat olivat tutkimuksen alussa muuten terveitä. Päätetapahtumat, jotka rekisteröitiin, olivat vakavia vaskulaarisia katastrofeja, kuten sydän- tai aivoinfarkti ja kuolema.
Tutkimuksessa seuratut vuotoriskitapahtumat olivat kallonsisäinen verenvuoto, silmänsisäinen verenvuoto, maha-suolikanavan vuodot ja muut vakavat verenvuodot. Nämä rekisteröinnit liittyivät aspiriinin käytön turvallisuuteen, mikä myös oli yksi tutkimuksen tarkoituksista.
Seurannassa todettiin, että keskimäärin 7,4 vuoden kuluttua tutkimuksen alusta aspiriiniryhmä oli pärjännyt merkitsevästi paremmin: päätetapahtumia ilmeni 8,5 %:lla aspiriinia käyttäneillä verrattuna 9,6 %:lla plaseboryhmäläisiä (p = 0,01). Mutta toisaalta vuotokomplikaatioita oli ilmennyt 4,5 %:lla aspiriiniryhmässä, 3,2 %:lla plaseboryhmässä (p = 0,003). Vuodot olivat etupäässä suolistovuotoja mutta myös muita ekstrakraniaalivuotoja.
Tutkimuksessa seurattiin myös syöpätautien ilmaantumista, sillä aspiriinin on ehdotettu suojaavan myös syöviltä. Tällaista vaikutusta ryhmien välillä ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa havaittu.
Ryhmästä riippumatta potilaat sairastuivat suolistosyöpiin ja naiset erikseen tarkasteltuina rintasyöpään, miehet prostatakarsinoomaan, mutta sairastuvuus maligniteetteihin oli vain muutaman prosentin suuruusluokkaa. Tutkimuksen johtopäätös oli, että absoluuttiset hyödyt aspiriinin käytössä olivat selvästi suuremmat kuin havaitut haitat.
Tämä tutkimus on hyvin merkittävä, sillä se tehtiin suurella joukolla korkean riskin potilaita (diabetes) ja seuranta-aika oli riittävän pitkä päätetapahtumien ilmaantumiselle. Aspiriinin hyödyistä ja haitoista sydänsairauksien preventiossa on väännetty peistä pitkään, joten tässä saatiin sen käyttöä puoltavia aineksia ja vieläpä riskipotilasryhmässä.
Suun terveydenhuollossa aspiriinin aiheuttama vuotoherkkyyden lievä lisääntyminen on kuitenkin hyvä pitää mielessä.