Apikaaliparodontiitin hoito on hammaslääkärin vastaanotolla sekä kallista että hidasta. Monet periapikaaliset muutokset ovat oireettomia sattumalöydöksiä.
Aiempien pitkäaikaistutkimusten perusteella on esitetty, että osa juurihoidettujen hampaiden pysyvistä juurenkärjen radiolusenteista muutoksista voi edustaa arpikudosta eikä aktiivista tulehdusta. Juurikanavainfektiot ovat polymikrobiaalisia, ja erityisesti Porphyromonas gingivalis on hallitseva patogeeni juurihoidon epäonnistumiseen liittyvissä infektioissa. Fusobacterium nucleatum on puolestaan yleinen märkäisissä infektioissa ja merkittävä myötävaikuttaja hoidon jälkeiselle apikaaliparodontiitille.
Helmikuussa 2025 Clinical and Experimental Dental Research -lehdessä julkaistu tutkimuksemme analysoi periapikaalisia näytteitä vuosilta 2000–2013. Lopulliseen tarkasteluun hyväksyttiin 696 näytettä. Näytteiden jakautuminen sukupuolen mukaan osoitti, että ne olivat merkittävästi yleisempiä miehillä, mikä tukee aiempaa havaintoa miesten viivästyneestä hakeutumisesta hammashoitoon. Kaksi kolmasosaa radikulaarikystanäytteistä oli miehiltä, mikä vahvistaa tätä havaintoa, sillä tiedetään, että radikulaarikystan kehittyminen on seurausta periapikaalisesta granuloomasta. Potilaiden keski-ikä oli 51,2 vuotta, ja yleisimmät leesioiden sijaintipaikat olivat yläetuhampaat ja alaleuan molaarialue.
Tutkimus osoitti tilastollisesti merkittävän yhteyden fibroosin ja matalan tulehdusasteen välillä. Joka viides kaikista tutkimuksen näytteistä oli fibrotisoituneita ilman merkittävää tulehdusta. Koska radiologisesti fibrotisoituneita leesioita ei voi erottaa aktiivisesti tulehtuneista muutoksista, on mahdollista, että osa oireettomista röntgenkuvassa näkyvistä leesioista on pelkkää arpikudosta. Havainto voi vaikuttaa kliinisiin päätöksiin ja hoidon tarpeen arviointiin.
Tutkimuksemme vahvistaa, että P. gingivalis ja F. nucleatum esiintyvät usein yhdessä periapikaalisissa tulehdusmuutoksissa. P. gingivalis voi edistää F. nucleatumin kasvua, ja molemmat patogeenit aktivoivat proteolyyttisiä entsyymejä, jotka pahentavat kudostuhoa ja vaikuttavat immuunivasteeseen. P. gingivalis havaittiin myös verisuonten endoteelisoluissa, mikä viittaa siihen, että patogeenit kulkeutuvat mahdollisesti verenkierron kautta. Molemmat patogeenit olivat yleisempiä radikulaarikystissa kuin periapikaalisissa granuloomissa, mikä tukee aiempia havaintoja siitä, että ne voivat edistää kystien kehittymistä. Kystien tarkka syntymekanismi on kuitenkin edelleen osittain tuntematon.
F. nucleatum esiintyi kaikissa akuutin infektion leesioissa ja paiseissa, mikä vahvistaa sen merkitystä märkäisten infektioiden synnyssä. Vaikea marginaalinen parodontiitti voi mahdollistaa näiden patogeenien leviämisen periapikaalialueelle, mutta tutkimuksessa ei ollut saatavilla tarkkoja tietoja potilaiden parodontologisesta tilanteesta.
Tutkimuksemme löydökset ovat huomionarvioisia hoitopäätöksissä, sillä iso osa leesioista on arpeutuneita. Periapikaaliset leesiot – erityisesti kystat – voivat sisältää parodontopatogeeneja, jotka esiintyvät usein yhdessä ja voivat edistää voimakkaampaa tulehdusta sekä kudostuhoa.
Radicular cysts and periapical granulomas: Data documentation for 696 cases and findings on fibrosis, and porphyromonas gingivalis and fusobacterium nucleatum in these lesions
Virkkunen S, Kaarela T, Laine M, Suominen A, Hagström J, Sorsa T, Haglund C.
Clinical and Experimental Dental Research 2025; 11: e70098
doi: 10.1002/cre2.70098
Julkaistu verkkossa 6.2.2025