Jokainen kliinistä työtä tekevä hammaslääkäri on nähnyt lukuisia tapauksia, joissa osittain puhjenneen alaviisaudenhampaan naapurihammas on karioitunut. Englantilaiset kollegat ovat julkaisset tutkimuksen aiheesta, kuinka alaseiskan distaalinen, kervikaalialueen karies vaikutti päätökseen poistaa retinoitunut viisaudenhammas.
Englannissa poistetaan vuosittain noin 152 000 potilaalta viisaudenhammas. Näiden poistojen syy oli alaseiskan karies arviolta 27 000:ssa tapauksista. Kustannukset koskien sekä viisaudenhampaiden poistoja että viereisen seiskan hoitoa olivat vuositasolla 55 miljoonaa puntaa. Mikäli mukaan lasketaan myös epäsuorat kustannukset, kuten sairauspoissaolot, summa on tietenkin vielä hurjempi (McArdle ym. The Surgeon 2018; 16: 67–73).
Samassa työssä tutkittiin myös, mikä oli karioituneen alaseiskan kohtalo naapuriviisaudenhampaan poiston jälkeen. Noin 30 % kyseisistä seiskahampaista poistettiin saman tien, ja noin 30 % paikattiin. Noin 12 % seiskoista juurihoidettiin. Lopuissa tapauksista ei hoitotoimenpide ollut tiedossa – voinemme spekuloida, että ehkeipä kyseiselle hampaalle sitten tehty yhtään mitään!
Kun potilailta kysyttiin, miten he itse muistivat asioiden menneen alaseiskan hoitoa ajatellen, 42 % vastaajista (joita tosin oli vain 62 henkilöä) raportoi, että hammas oli poistettu, 42 % sanoi, että se paikattiin ja loput muistivat saaneensa siihen juurihoidon ja paikan päälle.
Kirjoittajat korostavat, että alaseiskan distaalipinnan karioituminen, mikä siis johtui osittain puhjenneesta viisaudenhampaasta, olisi estettävissä, jos kasi poistettaisiin ajoissa. Tällä myös vältyttäisiin ylimääräisiltä seiskan hoitoon liittyviltä kustannuksilta.
Profylaktista alaviisaudenhampaiden poistoa on meidänkin maassamme pohdittu; diagnostisia ja hoidollisia kriteereitä on laadittu. Duodecimin Käypä hoito -suositus aiheesta on julkaistu Terveysportissa 5.8.2014 ja siinä korostetaan tarkkaa harkintaa toimenpidekomplikaatioiden välttämiseksi – ja että viisaudenhampaat olisi syytä poistaa ennen 25 vuoden ikää.