Etsin tuloksetta kaupan maustehyllyltä rakuunaa, ja pyydän apuun henkilökuntaa. Avulias mies saapuu hyllyväliin pieni tablettitietokone kämmenissään. Päämme ovat lähes kiinni toisissaan, kun tiirailemme saatavuustietoja. Myyjällä on minulle aikaa, hän viipyilee ja tekee parhaansa.
Rakuunan tuoksu on voimakas, hieman anis- ja lakritsimainen. Kauppaan astuessani sen tuoksu on täyttänyt mieleni, mutta mielikuva alkaa säröillä, kun hajumaailman reunoilta nousee tummanharmaita myrskypilviä.
Myyjän suusta uloshengityksen myötä kantautuva kitkerä haju päihittää voimakkuudellaan rakuunan. Se muistuttaa minua potilaista, jotka ovat polttaneet viimeisen hermosauhun ennen hoitohuoneeseen astumistaan. Hammaskivi on kiilannut syvälle ientaskuihin, ienpapillat pullistelevat helakanpunaisina. Vaaleaa märkää nousee uppotukkien tavoin ienpedillä uinuvista jäännösjuurista.
Vilkaisen varoen myyjää. Katse käy tummissa juurenkappaleissa, fistelissä ja paksussa plakissa. Myyjän puhe on avuliasta ja iloista, mutta matkallaan suun halki sanoihin tarttuu gangreenaisia hätäviestin palasia. Hänen kaulallaan näyttää roikkuvan teräksinen diabetesriipus. Huolestun.
Tällaisiin tilanteisiin en olekaan saanut koulutusta. En varsinaisesti ole vapaa-ajallani lääkäri eikä hän ole potilas, tosin ehkä hän on jo jonkun potilas, muttei minun. Hyllyjen välissä ei ole kyseessä hätätilanne, eikä ensiapua tarvita. Päin vastoin, vastassa on palvelualtis ja hyväntuulinen aikuinen, joka on auttamassa minua löytämään rakuunaa. Tällä viikolla sitä ei saa, mutta ensi viikolla taas löytyy. Kiitos, vastaan ja viipyilen vielä. Sitten irrotan tilanteesta.
En puutu.
Asia jää vaivaamaan, kun poistun kaupasta. Pärjään rakuunatta, mutta olisiko joku toinen hammaslääkäri toiminut toisin?
Vapaa-ajalla hammaslääkärin rooliin sekoittuvat monet muut yhteiskuntajärjestystä koossa pitävät säännöt. Potilaan astuessa hoitohuoneeseen syntyy sopimus luvasta auttaa ja todeta ääneen myös asioita, joista potilas ei aina ole mielissään. Jos potilas selittämättömästi huojuu, unohtelee, kellertää tai hänen kätensä ovat täynnä rakkuloita, voin kysyä vastaanotolla myös niistä, koska olen työroolissani. Hammaslöydöksistä puhumattakaan.
Työtehtävän ulkopuolella on oltava valmis hätäensiapuun, mutta ei välttämättä paljon muuhun. Yksityisyys, autonomia ja hienotunteisuus kuuluvat yhteiskuntajärjestykseemme. Ne suojaavat myös tiukan työpäivän tehnyttä hammaslääkäriä. Vapaa-ajalla on lupa sivuuttaa ja olla jotain muuta kuin ammattiroolinsa. Jossain määrin yhteiskunta myös odottaa tätä.
En silti unohda myyjää kokonaan. Hän kulkee ajatuksissani töihin. Seuraavien kuukausien mittaan teen työohjeisiin pieniä täsmennyksiä. Infektiofokuspotilaiden hoito- ja palveluketjujen kehittäminen myös jatkuu. Ehkä hän on jo turvassa, yksityisellä tai julkisella. Ja jos hän ottaa jonain päivänä yhteyttä, hän pääsee hoitoon oikea-aikaisesti. Se tavoite palvelee häntä, mutta myös monia, monia muita.
Anni Temonen
johtava hammaslääkäri Kainuusta
Kaupassa tapahtuneen kohtaamisen yksityiskohtia on muutettu, jotta henkilö ei ole tunnistettavissa.