Yksi Suomen historian merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista on nyt totta. Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat olleet sosiaali- ja terveyspalvelujen saumaton integraatio, väestön hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palvelujen saatavuuden alueellisen eriarvoisuuden poistaminen ja kustannusten kasvun taittaminen.
Takana on vasta lyhyt aika elämää hyvinvointialueilla. Mediasta on toistaiseksi saatu lukea varovaisen myönteisiä kommentteja siitä, että toiminnan häiriöt ovat olleet kenties maltillisempia kuin oli odotettu: ydintoiminta on saatu turvattua, potilaat hoidettua eivätkä tietojärjestelmäongelmatkaan ole olleet yhtä suuria kuin oli kenties ounasteltu. Hyvä niin! Alueiden ensimmäisen palkanmaksupäivän jännitys oli tätä kirjoitettaessa vasta käsillä.
Vuodenvaihteessa huomio kohdistui sairaaloiden päivystysten akuutteihin, osin jo valitettavan kroonistuneisiin ongelmiin. Nämä kuitenkin tiivistävät koko kriisin ja osoittavat uudistuksen välttämättömyyden esimerkiksi vanhusväestön määrän huomattavaa kasvua sekä hoidontarpeen ja huoltosuhteen muutosta vasten. Kaikki asioita, jotka koskettavat myös suun terveydenhuoltoa.
Jättimäisen uudistuksen akuutissa käynnistysvaiheessa alun perin asetetut ja matkan varrella hioutuneet tavoitteet saavat hetkeksi painua syrjemmälle kypsymään. Aika näyttää, onko hoito- ja palveluketjut onnistuttu organisoimaan tehokkaiksi niin, että suun terveydenhuollon palvelut ja hoidot ovat vaikuttavia. Mitataanko hoidon tuloksellisuutta sillä, miten hyvin se tuottaa arvoa – suunterveyttä – hoitosuoritteiden määrän tuottamisen sijaan? Vaikka suun terveydenhuollon palvelujen järjestäminen ja terveyden edistäminen ovat periaatteessa erkaantuneet hyvinvointialueille ja kuntien kaventuneille harteille, yhdessä ollaan vahvempia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on alueiden ja kuntien yhteistyön painopiste. Onnistuessaan yhteistyö vähentää sote-palvelujen tarvetta.
Edes parhaalla taidolla muotoillut hallinnon ja johtamisen rakenteet, arvot, visiot ja strategiat eivät kuitenkaan yksin tuota onnistunutta lopputulosta. Sen saa aikaan terveesti toimiva yhteistyö johdon ja työntekijöiden välillä, ja on työympäristölläkin merkitystä. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea turvallisuuden tunnetta ja tulla aidosti kuulluksi myös työyhteisönsä ja organisaationsa rakenteiden muutoksen keskellä – ja erityisesti silloin. Luottamus, avoin, oikeudenmukainen ja jokaista arvostava yhteistyö ja kommunikointi esimiesten ja henkilöstön välillä on kullanarvoista.
Työhyvinvointi ja johtaminen ovat myös keskeisiä veto- ja pitovoimatekijöitä, kun hyvistä kollegoista kilpailevat hyvinvointialueet yrittävät parhaansa mukaan saada velvoitteitaan hoidetuiksi kasvavan työvoimapulan ja heikkenevän väestöllisen huoltosuhteen keskellä. Hammaslääkäriliiton ja Työterveyslaitoksen kevään työhyvinvointitutkimus tulee antamaan tärkeää tietoa siitä, kuinka kollegakunta voi tässä tiukassa maailmantilanteessa.
Tasavallan presidentti kirjoitti uudenvuodenpuheessaan: ”Jokainen löytää itsestään uusia kykyjä ja ominaisuuksia, jos tiukille joutuu. Suomalaisesta sisustahan siinä on kysymys. Luotetaan siihen ja luotetaan toisiimme. Niin on vaikeudet ennenkin voitettu. Siitä ponnistaa itseensä luottava Suomi.” Näin meidän on lupa uskoa.
Aija Hietala-Lenkkeri
Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri