Maailman terveysjärjestö (WHO) julkaisi viime vuoden lopulla raportin suunterveyden ja suun terveydenhuollon maailmanlaajuisesta tilanteesta, ja aihetta käsiteltiin myös Hammaslääkärilehdessä (1). Raportissa luotiin tilannekuvaa suusairauksista eri alueilla ja maissa sekä koottiin tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi pohdittiin, kuinka suunterveyden haasteita voitaisiin ratkaista eri puolilla maailmaa. Tarkempi perehtyminen tutkimukseen paljastaa mielenkiintoisia seikkoja.
Kirjoitin aiemmin tällä palstalla parodontiitin esiintyvyydestä norjalaisessa aikuisväestössä. WHO:n raportin valossa hyvin ei mene nykyisessä asuinmaassani Tanskassakaan.
Raportin mukaan kolmanneksella (34 %) yli 15-vuotiaista tanskalaisista on vaikea parodontiitti, joka tässä tapauksessa tarkoitti vähintään yhtä 6 mm:n ientaskua tai kiinnityskudoksen 6 mm:n menetystä (2).
Esiintyvyys Tanskassa on WHO:n raportin mukaan maailman toiseksi suurin heti Gambian jälkeen (3)! Suomessa esiintyvyys on raportin mukaan 24 % ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa 11 % ja Espanjassa 7 % ja Irlannissa 5 %. Lukujen valossa Tanskassa vaikea parodontiitti on noin seitsemän kertaa yleisempää kuin Irlannissa – isoja eroja siis.
Samoja lukuja, jotka perustuvat Global Burden of Diseases -tutkimukseen, on käsitelty muuallakin kuin WHO:n raportissa (3, 4). Parodontologian johtavassa julkaisusarjassa tutkijat (4) ovat pohtineet, että Tanskan hyvin merkittävää parodontiitin esiintyvyyttä ei näytä selittävän tanskalaisten tupakointi tai diabetes, mutta korkeat asiakasmaksut ja vähäinen palvelujen käyttö ”saattavat todennäköisesti” selittää löydöksen. Artikkelin kiinalaisilla kirjoittajilla ei tainnut olla tiedossa, että yli puolet tanskalaisista aikuisista käy ennaltaehkäisevässä hoidossa useammin kuin kerran vuodessa (5).
Pengoin asiaa, koska tutkijoiden tarjoama selitys ei miellyttänyt. Esitetyt estimaatit perustuvat Global Burden of Diseases (www.healthdata.org/gbd) -tutkimusprojektin monimutkaiseen ja -vaiheiseen mallinnukseen. Lähtöaineistona käytetään alkuperäisiä sairauden yleisyyttä selvittäneitä tutkimuksia, jotka on tehty eri maissa, eri aikakausina ja mitä erilaisimmissa populaatioissa (3–4).
Selvisi, että Tanskaa koskeva alkuperäisaineisto koostuu yhdestä vuonna 1981 julkaistusta tutkimuksesta (6), johon osallistui 325 aarhusilaista 14–16-vuotiasta lasta. Toden totta, sen mukaan 19 lapsella (6 %) oli vähintään yksi 6 mm:n ientasku. Aika monella teini-ikäisellä olisi tämän mukaan vaikea parodontiitti.
Jää pohdittavaksi, kuinka hyvin nykyisen tanskalaisen aikuisväestön vaikean parodontiitin esiintyyttä voidaan ennustaa niukan, vanhan ja aikuisväestöä huonosti edustavan tutkimustiedon valossa. Muuttuuko ennustamisen tarkkuus olennaisesti, vaikka apuna käytettäisiin muissa maissa, eri aikakausina ja eri populaatioilla tehtyjen tutkimusten tietoja?
Paljon helpompaa kuin vastata tähän kysymykseen, on yhtyä WHO:n näkemykseen, että suusairauksien esiintyvyyksien luotettavaan seurantaan tarvitaan merkittäviä kansallisia ja kansainvälisiä lisäsatsauksia ja yhdenmukaistamista.
Eero Raittio
Kirjallisuutta
1. Global oral health status report: towards universal health coverage for oral health by 2030. Geneva: World Health Organization; 2022.
2. Global oral health status report: towards universal health coverage for oral health by 2030. Summary of the WHO European Region. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe; 2023.
3. Zhang, X ym. The global burden of periodontal diseases in 204 countries and territories from 1990 to 2019. Oral Dis 2022: 1–15.
4. Chen MX ym. Global, regional, and national burden of severe periodontitis, 1990–2019: An analysis of the Global Burden of Disease Study 2019. J Clin Periodontol 2021: 48: 1165–1188.
5. Petersen PE, Davidsen M, Rosendahl Jensen H, Ekholm O, Illemann Christensen A. Trends in dentate status and preventive dental visits of the adult population in Denmark over 30 years (1987–2017). Eur J Oral Sci 2021; 129: e12809.
6. Hoover JN ym. Periodontal status of 14–16-year-old Danish schoolchildren. Eur J Oral Sci 1981: 89: 175–179.