Lapsen kehityksen aikaisen fluoridialtistuksen mahdolliset haitat lapsen terveydelle nousevat aika-ajoin julkiseen keskusteluun ja varsinkin maissa, joissa juomaveden fluoraus on osa kansanterveysohjelmaa. Mukava oli lukea aiheesta pitkästä aikaa tutkimus katsausartikkelien sijaan.
Joulukuussa on julkaistu Journal of Dental Research -lehdessä australialaistutkimus, jonka tavoitteena oli tutkia mahdollisia yhteyksiä varhaisen fluoridialtistuksen ja kognitiivisen neurokehityksen välillä otoksessa australialaisia nuoria aikuisia (1).
Fluoridialtistus määriteltiin kahdella tavalla: sekä altistuksena fluoratulle juomavedelle viiden ensimmäisen elinvuoden aikana (% LEFW, lifetime exposure to fluoridated water) että hampaiden fluoroosin esiintymisenä. Fluorihammastahnan ja muiden fluorituotteiden käyttöä kartoitettiin kyselyllä. Neurokehitystä mitattiin älykkyysosamääränä käyttäen Wechsler Adult Intelligence Scale (WAIS-IV) -testiä.
Tutkimus oli osa Australian kansallista lasten suunterveyttä koskevaa tutkimusta (NCOHS), joka alkoi vuosina 2012–2014. Tiedonkeruu sisälsi kattavat vanhempien kyselylomakkeet ja lasten kliiniset tutkimukset. Taustatietoina selvitettiin sosioekonomiset tekijät, suun terveystottumukset sekä lapsen asuinpaikkahistoria ensimmäisten viiden elinvuoden aikana. Tämän tiedon perusteella arvioitiin prosentuaalisesti lapsen altistuminen fluoratulle juomavedelle (% LEFW). Koulutetut ja kalibroidut tutkijat tekivät NCOHS-lasten hampaiston tutkimukset.
Vuosina 2020–2021 ensimmäisessä seurantatutkimuksessa tutkittiin fluoridialtistuksen ja lasten käyttäytymisen kehittymisen välisiä yhteyksiä. Osana tätä seurantatutkimusta vuosina 2022–2023 rekrytoitiin NCOHS-osallistujien alaryhmä WAIS-IV-testeihin. Ehtona oli, että tutkimukseen osallistuva oli täyttänyt 16 vuotta.
Ne, joilla oli todettu hampaiden fluoroosia aiemmassa kliinisessä tutkimuksessa, kutsuttiin älykkyystestiin. Heidän lisäkseen satunnaisotantana valittiin osallistujista ne, joilla ei ollut hampaiden fluoroosia mutta jotka muutoin vastasivat iältään ja sukupuoleltaan fluoroosipotilaita. Jälkimmäisiä osallistujia kutsuttiin älykkyystestiin enemmän, suhteessa 4:1, koska hampaiden fluoroosin esiintyvyys oli tutkimusjoukossa 18 %. Älykkyystestit tehtiin yksitellen psykologisissa klinikoissa tai erityisesti vuokratuissa hiljaisissa toimistoissa, jotta varmistettiin asianmukaiset psykologisen testin suoritusolosuhteet.
Kaiken kaikkiaan älykkyystestiin osallistujia oli 357, ja heidän ikänsä vaihteli 16 ja 26 vuoden välillä (keski-ikä 19,6 vuotta). Tutkimuksessa havaittiin, että henkilöillä, jotka eivät olleet altistuneet fluoratulle juomavedelle (0 % LEFW), oli hieman pienempi älykkyysosamäärä kuin muilla altistusryhmillä.
Monimuuttujaregressiomallien tulokset eivät osoittaneet merkitsevää yhteyttä fluoridialtistuksen ja älykkyystestin tulosten välillä. Säädetty β-arvo 100 % LEFW:n ja 0 % LEFW:n välillä oli 1,07 (95 %:n Cl: −2,86 − 5,01) ja hampaiden fluoroosin ja fluoroosin puuttumisen välillä 0,28 (95:n %:n Cl: −3,00 − 3,57).
Tutkijoiden johtopäätös oli, että australialaislasten altistuminen fluoridille varhaislapsuudessa ei vaikuta mitattavasti heidän kognitiiviseen neurokehitykseensä.
Tarja Tanner
Viite:
1. Do LG, Sawyer A, John Spencer A ym. Early Childhood Exposures to Fluorides and Cognitive Neurodevelopment: A Population-Based Longitudinal Study. J Dent Res 2024; 0(0). doi:10.1177/00220345241299352.