Hiljattain tiedekirjallisuudessa esillä ollut mikrobiomiin liittyviä väärinkäsityksiä oikonut artikkeli kiinnostanee suunhoidon ammattilaisia (1). Suussa elää melkoinen kokoelma mikrobeja, bakteereja, sieniä ja viruksia, jotka aiheuttavat hammas- ja suusairauksia ja joiden pääsy verenkiertoon ja siten muualle elimistöön aiheuttaa ongelmia.
Osa suun mikrobikasvustosta on pysyvää, kuten esimerkiksi hyvin sitkeät hampaiden pinnoille kiinnittyneet mutans-streptokokit. Toiset taas ovat satunnaisesti tavattavia mikrobeja, kuten monet probiootit, joiden pysyvä kolonisaatio suuhun vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Viime vuosina on yksittäisten bakteerien sijaan kiinnostuttu koko mikrobiomista ja sen sisäisistä muutoksista. Uudet molekylaariset tekniikat ja huikeasti kasvanut tietokoneiden laskentakapasiteetti ovat mahdollistaneet tämän ja avanneet aivan uusia tutkimusmahdollisuuksia.
Niinpä aiemmin lähinnä viljelytekniikoihin perustuvat johtopäätökset ovat saaneet osin väistyä. Esimerkiksi vanha ”totuus”, että ihmisen mikrobiomin solumäärä olisi kymmenkertainen omiin soluihimme verrattuna, vaikuttaa vahvasti liioitellulta; oikea suhdeluku lienee 1:1 – alussa mainittuun artikkeliin viitaten. Toisaalta uudet tekniikat ovat paljastaneet uusia, aiemmin tuntemattomia mikrobiomiprofiileja ja mikrobilajeja.
Suun ja suoliston mikrobiomin osaltakin puhutaan nykyisin myös dysbioosista, toisin sanoen ei-toivotuista mikrobikasvuston muutoksista, jotka johtavat sairauksiin (2). Tätä käsitettä käytetään varsinkin, kun kuvataan suoliston mikrobiomimuutoksia ja niiden yhteyksiä moniin sairauksiin.
Suun osalta on erityisen kiintoisaa ollut seurata tutkimuksia, joissa pyritään selvittämään muun muassa parodontiitin ja systeemisairauksien välisiä yhteyksiä dysbioosi-teorian valossa (3). Opittaessa tuntemaan paremmin muutoksia suun mikrobiomiprofiileissa saatetaan tätä tietoa ja tekniikkaa käyttää tulevaisuudessa jopa sairauksien ennustamisessa. Esimerkiksi syöpäpotilaiden syljen mikrobiomianalyysien tuloksissa on havaittu eroja verrattuna terveiden henkilöiden sylkiin (4).
Tutkimusryhmässämme olemme seuranneet suusyöpäpotilaiden mikrobiomimuutoksia alkaen syövän toteamisesta ennen hoitoja sekä niiden jälkeen. Menemättä yksityiskohtiin voin todeta, että syöpähoitojen myötä mikrobikasvusto vaikuttaa muuttuvan patogeenisempaan suuntaan, mikä toki oli odotettavissakin (5). Mutta mikrobiomitutkimuksella on vielä pitkä matka kuljettavana, ennen kuin voimme odottaa käytännön sovellutuksia. Mikrobiomin sisäinen dynamiikka on sekin vielä suurelta osin mysteeri.
Jukka H. Meurman
Kirjallisuutta:
1. Walker AW, Hoyles L. Human microbiome myths and misconceptions. Nat Microbiol 2023; 8: 1392–1396. doi: 10.1038/s41564-023-01426-7.
2. Gualtero DF, Lafaurie GI, Buitrago DM, Castillo Y, Vargas-Sanchez PK, Castillo DM. Oral microbiome as a co-mediator of halitosis and periodontitis: a narrative review. Front Cardiovasc Med 2023; 10: 1250263. doi: 10.3389/fcvm.2023.1250263.
3. Gualtero DF, Lafaurie GI, Buitrago DM, Castillo Y, Vargas-Sanchez PK, Castillo DM. Oral microbiome mediated inflammation, a potential inductor of vascular diseases: a comprehensive review. Front Cardiovasc Med 2023; 10: 1250263. doi: 10.3389/fcvm.2023.1250263.
4. Mauceri R, Coppini M, Vacca D, Bertolazzi G, Cancila V, Tripodo C, Campisi G. No clear clustering dysbiosis from salivary microbiota analysis by long sequencing reads in patients affected by oral squamous cell carcinoma: A single center study. Cancers 2023; 15: 4211. doi: 10.3390/cancers15174211.
5. Mäkinen AI, Pappalardo VY, Buijs MJ, Brandt BW, Mäkitie AA, Meurman JH, Zaura E. Salivary microbiome profiles of oral cancer patients analyzed before and after treatment. Microbiome 2023; 11: 171. doi: 10.1186/s40168-023-01613-y.