Lausuntokierroksella parhaillaan oleva hallituksen esitys uudeksi Kela-korvausmalliksi ei tuo suuria muutoksia suun terveydenhuollon korvauksiin. Esitys sisältää kuitenkin periaatteellisia muutoksia, joiden merkitystä ammattikunnallemme ja väestölle on syytä pohtia tarkoin.
Ehdotuksen esittämä korvausjärjestelmä on edelleen toimenpidepohjainen ja kattaa laajan toimenpidekirjon. Hammaslääkärin ja suuhygienistin taksaan tehtävät korotukset tulevat olemaan maltillisia. Tavoitteena on parantaa perusterveydenhuollon saatavuutta, purkaa hoitojonoja ja siirtää painopistettä ennaltaehkäisevään hoitoon sekä edistää ammattiryhmien välistä tarkoituksenmukaista työnjakoa.
Suun perustutkimuksen osalta esitetään muutosta niin, että hammaslääkärin tekemä terveen aikuisen suun perustutkimus korvattaisiin joka neljäs kalenterivuosi tai tutkimuksessa todetun vakuutetun terveydentilan edellyttämän tarpeen perusteella enintään kerran kalenterivuodessa.
Ammattiryhmien tarkoituksenmukaiseen työnjakoon perustuen hallitus on esityksessään luopumassa suuhygienistin lähetekäytännöstä. Ensi vuoden alusta suuhygienistin vastaanotolla voisi käydä kahdesti vuodessa ilman lähetettä ja saada käynnistään Kela-korvauksen. Hammaslääkärin tekemän lähetteen voimassaoloaikaa pidennetään kahdesta vuodesta neljään. Käyntejä voi lähetteessä olla enimmillään 15, aivan kuten nytkin. Suun ja hampaiden terveystarkastus suuhygienistillä korvattaisiin nykykäytännön mukaan joka toinen kalenterivuosi.
Huomioitavaa on, että suuhygienistin tekemä terveystarkastus ei sisällä diagnoosin tekoa. Diagnoosin teko on laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä varattu laillistetulle hammaslääkärille, joka päättää myös potilaan tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Esityksessä mainitaan, että suuhygienistillä tulisi olla yksi tai useampi yhteistyöhammaslääkäri yhteistyön laatua ja kontrollointia sen tarkemmin määrittelemättä.
Hallituksen tavoitteet ovat hyvät, ja työnjaossa on varmasti kehitettävää, mutta yhteistyön tarve hammaslääkärin ja suuhygienistin välillä ei ole kadonnut minnekään. On tärkeää, että kaikki suun terveydenhuollon ammattihenkilöt tekevät koulutustaan vastaavaa työtä. Potilas tarvitsee kuitenkin diagnoosin ja hoitosuunnitelman, jotta annettu hoito olisi oikeaa ja vaikuttavaa. Suuhygienisti voi aloittaa oireenmukaisen hoidon koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella, mutta voiko potilas käydä rajattomasti suuhygienistin hoidossa kaksi kertaa vuodessa ilman, että hammaslääkäri tapaa ja tutkii potilasta missään vaiheessa? Mitä tarkoittaa ”oireenmukainen hoito”? Onko mahdollista laajentaa suuhygienistien oikeuksia korvaussäännöksillä puuttumatta ammattihenkilölakiin? Ja mitä on tarkoitus tehdä suuhygienistin vastaanotoilla kahdesti vuodessa ilman diagnoosia ja hoitopäätöstä?
Entä kuka vastaa, jos potilaalta jää tarvittava hoito saamatta tai se viivästyy?
Malli on väliaikainen, mutta sen sisältöä on pohdittava vakavasti. Nyt esitetty toiminee pohjana suunniteltaessa vuodesta 2028 alkavaa mallia. Olisi tärkeää, että potilasvirtoja saadaan oikeasti ohjattua yksityiseen suun terveydenhuoltoon, jolloin helpotetaan julkisen puolen painetta. Hammaslääkärin kokonaisarvio ja kontrolli hoitoon on kuitenkin säilytettävä.
Anna Chainier
Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri
Heikki Kuusela
Hammaslääkäriliiton lakimies