Suunnitelmat ovat valmiina ennen ison työn aloitusta, röntgenkuvat on läpikäyty ja tarjotin katettu, vain ruuhkaan juuttunut potilas puuttuu. Piipahdan vielä hetkeksi kahvihuoneeseen aamukupposelle ja nappaan kännykän käteeni.
Aamun uutisvirta on loputon, silti mistään järkevästä ei tahdo saada kiinni. Kuuhun ollaan laukaisemassa 4G-laitteistoa, siis pystyttämässä kokeilumielessä tiedonsiirtoverkkoa. Radioteknologia on samaa, mitä ihminen käyttää maassa. Kuutamo tuskin enää koskaan tulee olemaan entisensä, pohdin. Etsin sen kirkkaista kyljistä jatkossa antenneja. Haluaako ihminen jonain päivänä oikeasti kuuhun asumaan, ja milloin sinne perustetaan ensimmäinen hammaslääkäriasema?
Aamuaurinko kääntyy säleiden takaa silmiin, ajatus kuussa asumisesta tuntuu vieraalle. Se karkaa pian entistä kauemmas. Tanskassa kotisynnytykset ovat hurjasti lisääntyneet. Ne kuuluvat suosionsa vuoksi jo julkiseen terveydenhuoltoon. Uutisessa kotona lasta maailmaan vaikeroinut äiti pohtii syitä omille valinnoilleen. Riskit vauvan kanssa sairaalasta kotiin autolla siirtymisestä tuntuivat etukäteen ajateltuna hänestä liian stressaaville, siksi tyynenä taustalla hääräävä kätilö pyydettiin kotiin. Ihailen hänen rohkeuttaan.
Arvostan itsekin kotirauhaa, mutta katsoessani tuskanhikistä synnyttävää äitiä kuvassa mietin, kävivätkö mielessä lainkaan ne kaikki muut synnytykseen liittyvät riskit? Ajattelen kaikkia niitä aamuja, joina paketoin uniset lapseni autoon, montako tuhatta kilometriä olen raahannut lapsiani liikenteessä ja ruuhkassa ihan vain päästäkseni kotoa töihin.
Ajatukseni katkaisee mehevä miete: mitä jos jonain päivänä tämä kotona synnytetty vauva uhmaa äidin stressitasoja, sanelee piut paut kotikynnyksen yli astuessaan ja haluaakin muuttaa kuuhun. Riittääkö äidin rohkeus ja motivaatio kuuajelulle.
Kahvi kupissani hupenee, uutisvirta jatkuu. Ovaalissa huoneessa on muutama päivä sitten käyty kaikkien aikojen tosi-tv-tiputuspeli, jossa Yhdysvaltojen presidentti on suorassa lähetyksessä laittanut koko persoonansa peliin ja rökittänyt sotatantereelta vierailulle kutsumaansa kollegaa. Nyt tapaamisen jälkijäristyksiä hoidetaan Euroopassa ja Kanadassa. Meidän työmaalla hurjimmatkin hallituksen kokoukset ovat tähän verrattuna kuin tyyntä merta kankaalle maalaisi.
Kansainvälinen naistenpäivä on lähestymässä, sen ajatellaan olevan hyvä päivä kunnioittaa sekä naisia että naisten tasa-arvon edistämistä työelämässä. Jälkimmäinen on melko suuri haave, jollei kunnioitus toteudu edes merkittävässä arvoasemassa olevien miesten kesken.
Työpari laittaa päänsä kahvihuoneen ovenraosta sisään: ”Hei, nyt potilas tuli”. Kerään mietteeni ja siirrän ajatukset takaisin työtantereelle. Se hankalimmin saavutettava kohde ei löydy potilaan suusta, se on jossain ihan muualla.
Tiina Ranne21
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta