Niin kauan kuin muistan, olen antanut vastaanottoaikoja paljon pidemmälle kuin olisin toivonut. Molaari on jäänyt biokalkille kuukausiksi, ja syvä sekundaarikaries odottamaan ruusuporaa, sinistä etsausgeeliä ja munuaismatriisia.
Korona on varmasti lisännyt hoitovelkaa, mutten tunne lisäpainoa harteillani, enemmänkin monen tekijän summaavan vaikutuksen. Yleislääkärien valveutuneisuuden, hampaiden määrän lisääntymisen, Kela-korvausten pienenemisen.
Mutta tämä velka on ihan uutta. Kohtaamisvelka.
Koronan takia julkisen sektorin hammaslääkärit, -hoitajat ja suuhygienistit ovat jo kolmatta vuotta jonossa. Korona aiheuttaa johtamisen kohtaamisvelkaa. Viivettä tulla kohdatuksi, tuetuksi, kiitetyksi ja tsempatuksi. Jonoja kehityskeskusteluun, hands-on-kursseille, yhteiseen taukojumppaan.
Varotoimien vuoksi en tunnista pientä osaa työkavereistani. Muutamat olen nähnyt pelkästään maskin kanssa. En tiedä, miltä heidän suunsa ja nenänsä näyttää, ja parin työkaverin tunnistaminen on siksi ollut haparoivaa.
Jos korona väsyttääkin jo henkilökohtaisella tasolla, se myös jättää monta hyvää kahvitaukokeskustelua kokematta. Kohtaamiset ovat lujaa sidosainetta. Yksinäisen puurtamisen porausjätekerros saadaan taukojen ja hassuttelun etsaavalla vaikutuksella huuhtoutumaan pois. Jos virus ei koko ajan käskyttäisi Jabra-kaiuttimen ääreen kuin kuuntelemaan uusimpia morsetuskomentoja, saattaisin jopa tavata jonkun kollegan uuden sairaalan hienossa tieteellisessä kirjastossa, ja voisimme jopa oikeasti miettiä rauhassa, mitä kaikkea yhden luukun periaate ja EHL-tasoiset palvelut uusilla hyvinvointialueilla tarkoittavat.
Joidenkin sidosryhmien ja pandemian johtokeskuksen kanssa on yhteisiä tilannepalavereja jopa kolme kertaa viikossa, monen viikon ajan. Aiheena vain ja ainoastaan korona. Virus on merkittävä aikavaras ottaen huomioon, että se ei liity mitenkään tuleviin hyvinvointialueisiin, kiristyvään hoitotakuuseen eikä palveluvalikoimaneuvoston uusiin suosituksiin.
Kohtaaminen kasvattaa jaksamista ja pääomaa. Sisäistin tämän noin nelivuotiaana. Yli neljäkymmentä vuotta ennen syntymääni Ruotsiin lähetettiin turvaan kouluikäinen tyttö. Vastassa oli lasta toivonut pariskunta, vauras koti ja runsaasti huomiota. Sodan runtelemaan Suomen-kotiin palasi levollinen lapsi, joka erottui sisaruksistaan. Kohtaamisvajeen täyttäminen oli saanut hänet kukoistamaan, ja kohtaamisvarannostaan hän jakoi suurta pääomaa. Halusin aina hänen luokseen kylään, pikkuiseen ja vaatimattomaan kotiin, jossa henkiset varannot olivat yltäkylläiset.
Liiton varatoiminnanjohtaja Nora Savanheimo kirjoitti tämän lehden vuoden toisessa numerossa, Juuri nyt -palstalla, olevansa huolissaan kliinikoiden ja esimiesten jaksamisesta. Liitto seuraa työhyvinvointia tiiviisti, ja runsaat yhteydenotot varsinkin julkisen sektorin kaaoksesta ovat lisääntyneet Malminkatu 30:ssä.
– Tällä hetkellä valmisteilla on opas esihenkilöille työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Jäsenetuna tarjoamme maksutonta työhyvinvointia tukevaa verkkovalmennusta, Savanheimo kirjoitti.
Hammaslääkäriliitto on ottanut vaivihkaa ja vuosikymmenten kokemuksella työhyvinvoinnin huoltovarmuuskeskuksen roolin. Se tuntuu valtavan helpottavalta.
Anni Temonen
johtava hammaslääkäri Kainuusta
Kielen päällä, Hammaslääkärilehti 3/2022