Douglas Adamsin kirjoittama maailman ainoa viisiosainen trilogia Linnunradan käsikirja on tunnettu sarkastisesta brittihuumoristaan. Sen kolmannessa osassa avaruusalus laskeutuu krikettikentälle ilman, että katsojat havaitsevat alusta: alusta suojaa Jonkun Toisen Ongelma -suojakenttä.
Jonkun Toisen Ongelmaa (JTO) on vaikea havaita, sillä se on, no, jonkun toisen ongelma. Terveyden edistäminen toistuu juhlapuheissa, mutta sitä tulee harvoin oikeasti havaittua. Onko terveyden edistäminen JTO?
Olisiko terveyden edistäminen kuntien tehtävä? Kunta on pienin hallinnollinen yksikkö, joka vastaa jokaisen Suomessa asuvan elinympäristöstä. Mutta ei, eihän terveyden edistäminen voi olla enää kuntien tehtävä? Puhutaan terveydestä, eihän se voi kunnille kuulua, kun ne sote-palvelutkin siirtyivät hyvinvointialueille! Ehdottomasti JTO.
Entä hyvinvointialueet, joiden vastuulla on järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut alueen kuntalaisille? Olisivatko hyvinvointialueet vastuussa terveyden edistämisestä? Ei, eihän terveyden edistäminen nyt palvelujen järjestäjän vastuulla voi olla, hyvinvointialueet keskittyvät sairauksien hoitamiseen! Onhan meillä kaikkia hienoja järjestöjä. Siis JTO.
Sitten todellisuuteen. Perustuslain 19 § velvoittaa julkista valtaa edistämään väestön terveyttä. Sen lisäksi eduskunnassa on säädetty useampia lakeja, joita voidaan pitää terveyttä edistävinä, kuten esimerkiksi tupakkalaki, alkoholilaki ja laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on yleinen ohjaus- ja valvontavastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä.
Kuntalain ensimmäisen pykälän mukaan kunnan tulee edistää asukkaidensa hyvinvointia. Järjestämislain kuudennessa pykälässä säädetään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä kunnassa ja seitsemännessä pykälässä puolestaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä hyvinvointialueilla. Järjestämislain perusteella vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä on siis kunnalla ja hyvinvointialueella siltä osin kuin tehtävä kytkeytyy niiden muihin lakisääteisiin tehtäviin.
Lainsäädännön selkeästä väestön terveyden edistämisen velvoittavuudesta huolimatta nikotiinipussien myynti Suomessa sallittiin tupakkalain muutoksen myötä. Terve Suomi -tutkimuksen mukaan nikotiinipussien myynnin vapautumisen jälkeen (vuosien 2022 ja 2024 välillä) satunnaisesti nikotiinipusseja käyttävien määrä kaksinkertaistui (20–64-vuotiailla 5 %:sta 10,3 %:iin). Päivittäin nikotiinipusseja käyttävien määrä kolminkertaistui (1,5 %:sta 5,3 %:iin).
Samaan aikaan päivittäin nuuskaavien osuus pieneni vain 30 % (20–64-vuotiailla 3,7 %:sta 2,5 %:iin). Tupakoivien osuuksissa ei havaittu merkittäviä muutoksia. Nuoremmissa ikäryhmissä nikotiinipussien käyttö on voinut kasvaa tätäkin voimakkaammin.
Valtiotasolla terveyden edistämisen nähdään olevan selkeästi JTO, ainakin nikotiinituotteiden osalta. Milloin voitaisiin todeta, että terveyden edistäminen on yhteinen ongelma, jonka eteen jokainen toimija tekee oman osansa?
Jaakko Anttila
EHL, HLT
Alajärven sote-keskuksen ylihammaslääkäri, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue