Potilas kärvistelee hoitotuolissa; eikö tuo jo asetu? Hammaslääkäri puntaroi vieressä; paljonko voi sattua? Puudutettukin on jo kahdesti.
Paikkauksesta puhuttiin, mutta hammas on selvästi pulpiittinen. Aloittaako juurihoito heti vai yrittääkö lääkitä eristeellä? Aika rientää. Hammashoitajan ilme muuttuu kysyväksi, miten jatketaan? Mutta vielä vain sattuu! Pahuksen mikrobit ja niiden kanssa käyty taistelu.
Ja nyt ne ovat siirtyneet vastaanotoilta vapaa-aikaankin. Maski naamalla saa olla niin töissä, kaupassa kuin harrastuksissakin. Käsidesiä on aina mukana käsilaukussa ja hansikaslokerossa. Kotona on sentään turvassa, ellei ole hätäpäissään mennyt avaamaan ovea vieraalle. Sama tuttu tilanne kuin vastaanotolla toistuu. Odotetaan ja katsotaan, miten tässä käy? Tepsivätkö toimet? Viekö erävoiton tällä kertaa virus vai ihminen? Vaan eikö niille mikään uhrauksen määrä riitä!
Viime keväänä hammaslääkäreitä hätyyteltiin pois vastaanotoilta. Kiireetön hoito siirrettiin tulevaan, ja vain välttämätön hoito potilaille tehtiin. Koronan leviämistä vastaanotoilta pidettiin valtavana riskinä työn luonteen ja porien aiheuttaman aerosolin vuoksi. Loogista, sillä missä suu, siellä mikrobi. Itse asiassa monta miljoonaa mikrobia.
Nyt kun on todettu, että hammashoitohenkilökunta on onnistunut pitämään vastaanotot mikrobimyrskystä huolimatta koronalta tartuntavapaina, siis niin potilaat kuin itsensäkin, ei ole enää mitään hätää. Rajoitteet vastaanotoilta menivät, ja odotetut rokotteet tulivat. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei meitä hammasalan ihmisiä olla etunenässä rokottamassa. Liekö seurausta liian hyvin hoidetusta työstä, vaiko vain päivitetystä katsontakannasta. Käykö niin, että hiljaiset ja tehokkaat jäävät huomiotta ja hyvin tehty työ palkitsematta? Minne hävisi todellinen riski viruksen leviämisestä? Aivan! Onhan niitä mikrobeja aina ollut.
Muutama vuosi sitten olin tähtitieteilijä Esko Valtaojan luennolla. Luennon teema meni kutakuinkin näin: ihminen luulee olevansa ravintoketjun huipulla, sitten tulee bakteeri ja syö ihmisen. Kyse on luonnon kiertokulusta ja katsontakannasta. Ihmisellä on tarve olla huipulla ja tehdä ratkaisut järjellä. Vaan eipä tuo juuri bakteerien tai virusten päiväjärjestystä heilauta.
Talvilomaillessa työt hetkeksi unohtuvat, mikrobit eivät. Ne jatkavat puurtamistaan. Ulkona on metri lunta ja kirpakka pakkanen. Tuulee ja tuiskaa ikävästi, mutta laskettelumäki on loistavassa kunnossa. Pitäisi lähteä ulos, mutta takkatulen loimussa mökissä on lämmintä ja mukavaa. Sisälle jäädessä ihmisiäkään, noita koronan välikappaleita, ei tarvitse nähdä. Jospa jään tähän tietokoneen ääreen. Kutsun sitä mukavuudenhaluksi, mutta mäki-innokas kumppani laiskuudeksi. Tilanne on meillä sama, mutta tunnetila eri. Asiassa kuin asiassa, kaikilla on mielipide. Ei kuitenkaan ole olemassa absoluuttista oikeaa eikä väärää.
Eivät mikrobitkaan kai mitään ylevää valintaa tee, niitä ohjaa sattuma ja olosuhde. Lymyävät hetken jossain ja tilaisuuden tullen nostavat myrskyn. Vedän monot jalkaan. Rinteessä nojaan hampaat irvessä tuuleen, nyt myrskyää lunta.
Tiina Ranne
HLT, yksityishammaslääkäri Turusta