Lääketieteellinen epävarmuus on käsite. Miten sen kanssa voi elää?
Epävarmuus ja virheiden tekeminen on kautta aikain kuulunut lääketieteeseen, sanoo aiheeseen perehtynyt historian tutkija ja dosentti Sari Aalto Helsingin yliopistosta.
Hän koosti hammaslääkärille oivalluksia työn epävarmuuden sietämiseen.
Aalto toteaa, että alkuun on hyvä hahmottaa, että koulutuksessa korostuu eksakti luonnontieteiden näkökulma. Humanistisissa tieteissä tiedon käsitys on erilainen ja se voisi tuoda varmuutta potilassuhteisiin ja epävarmuuksien käsittelyyn. Suomessa epävarmuuden tunnistaminen ja käsittely hoitosuhteissa on tullut opetuksen osaamistavoitteisiin 2010-luvulla, mutta muualla ilmiö on poimittu opetukseen jo aiemmin.
Lääketieteellisen epävarmuuden käsitteen kehitti yhdysvaltalainen sosiologi Renée C. Fox 1950-luvulla. Hän havainnoi, että lääketieteen opiskelijoiden on usein vaikea hahmottaa, johtuuko epävarmuus oman osaamisen rajoista, lääketieteen rajoista vai potilaiden eri tavoista reagoida hoitoon. Kokemuksen kertyminen tuo varmuutta, mutta silloinkin on hyvä tiedostaa milloin konsultoida kollegaa. Kokeneiden hammaslääkäreiden on tärkeää olla käytettävissä ja luoda kysymisen kulttuuri.
Koko juttu 16.5. ilmestyvästä toukokuun Hammaslääkärilehdessä.