Tiede

Painotuoretta tiedettäTehoimu vähentää aerosolia ja viruksia hammashoidossa

26.1.2024

SARS-CoV-2-pandemia lisäsi tarvetta tutkia virusten leviämistä ilmateitse hammashoidossa. Hammashoidossa hammaslääkärit, hammashoitajat ja suuhygienistit työskentelevät lähellä potilasta, minkä vuoksi heillä on riski altistua potilaasta ja hoitoinstrumenteista tuleville roiskeille ja aerosoleille. Potilaan sylki, hengitysilma ja mahdolliset veriroiskeet yhdistyvät porien ja muiden instrumenttien jäähdytysveteen. Siinä ne muodostavat bioaerosolia, joka kulkeutuu potilaan suusta hoitohuoneen ilmaan ja pinnoille.

Juuri julkaistussa artikkelissamme tutkimme aerosolialtistusta ja viruskontaminaatiota fantom-nuken avulla simuloiduissa hammashoidon toimenpiteissä potilaskäyttöön tarkoitetussa hammashoitohuoneessa. Fantom-nuken suuhun viritettiin syljeneritys ja hengitys, minkä lisäksi SARS-CoV-2-virusta muistuttavaa, ihmiselle vaaratonta Phi6-bakteriofagia laitettiin virtaamaan syljen mukana nuken suuhun. Nuken suussa tehtiin erilaisia poraustoimenpiteitä ja parodontologista hoitoa ultraäänilaitteella. Lisäksi suussa käytettiin kolmitoimiruiskua. Näiden lisäksi mitattiin tehoimun vaikutusta aerosolipitoisuuteen ja virusmäärään eri hammashoitotoimenpiteiden aikana. Apuna käytettiin myös lääkesumutinta.

Mittauksia tehtiin ilmakeräimillä, viruskasvatusmaljoilla sekä pintanäytteiden avulla. Kerätyistä näytteistä tutkittiin sekä infektiivisten virusten konsentraatio virustitrauksella että kokonaisvirusmäärä RT-qPCR-menetelmällä.

Tehoimu vähensi merkittävästi aerosoli- ja virusmääriä ja paransi siten hammashoidon turvallisuutta kaikkien tutkittujen hoitotoimenpiteiden aikana. Se ei kuitenkaan täysin estänyt virusaerosolien leviämistä.

Turbiinipora tuotti eniten aerosolia. Yllättäen kolmitoimiruisku oli ainoa instrumentti, josta tartuttavassa muodossa olevaa virusta sisältävää aerosolia levisi lähietäisyyttä, eli hammaslääkäriä ja hoitajaa sekä instrumenttitarjotinta, kauemmaksi. RT-qPCR-menetelmällä viruksen osia havaittiin, kun kaikkia tutkittuja instrumentteja käytettiin myös kauempana huoneessa. Tartuttavassa muodossa virusta todettiin vain silloin, kun käytettiin kolmitoimiruiskua.

Kokokasvovisiirin ulkopinnalta löytyi viruksia tartuttavassa muodossa, joten sen käyttöä voi tutkimuksen perusteella suositella myös jatkossa, mikäli kliinikon on mahdollista käyttää sitä. Jos kokokasvovisiirin käyttö ei ole mahdollista, on hyvä tiedostaa, että mahdollisesti infektiivistä aerosolia voi levitä hammashoitohenkilökunnan kasvoille. Siksi kirurgisen suu-nenäsuojuksen ja suojalasien oikeaan käyttötapaan tulee kiinnittää huomiota samoin kuin suojalasien ja luuppien aseptiikkaan. Virusten lisäksi suun bakteerien ja niiden sisältämien endotoksiinien on mahdollista levitä potilaan suusta ilmaan.

Hammashoidossa aseptiikka ja hygieniakäytännöt ovat olleet korkealla tasolla jo ennen koronapandemiaa. Sen ansiosta koronapandemian aikana ilmeni vähän hammashoidosta peräisin olevia SARS-CoV-2-tartuntaketjuja tai työperäisiä tartuntoja. Monet muut lääketieteen alat ovat ottaneet hammashoidon toimivista käytännöistä mallia koronapandemian myötä.

High-volume evacuation mitigates viral aerosol spread in dental ­procedures

Rasmus Malmgren, Molekulaariset ja integratiiviset biotieteet, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

Hanna Välimaa, Virologian osasto, Helsingin yliopisto, Suu- ja leukasairauksien linja ja Meilahden rokotetutkimuskeskus MeVac, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Lotta Oksanen, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Enni Sanmark, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Petra Nikuri, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Paavo Heikkilä, Aerosolifysiikan laboratorio, Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto

Jani Hakala, VTT:n tutkimuskeskus, Tampere

Aleksi Ahola, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Simeoni Yli-Urpo, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Ville Palomäki, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Eija Asmi, Ilmakehätutkimuksen yksikkö, Ilmatieteen laitos

Svetlana Sofieva, Molekulaariset ja integratiiviset biotieteet, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, Ilmakehätutkimuksen yksikkö, Ilmatieteen laitos

Antti Rostedt, Aerosolifysiikan laboratorio, Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto

Sirpa Laitinen, Työterveyslaitos

Martin Romantschuk, Molekulaariset ja integratiiviset biotieteet, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

Tarja Sironen, Virologian osasto, Lääketieteellinen ja Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

Nina Atanasova, Molekulaariset ja integratiiviset biotieteet, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, Ilmakehätutkimuksen yksikkö, Ilmatieteen laitos

Susanna Paju, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Laura Lahdentausta-Suomalainen, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

 

Sci Rep 2023 Nov 3; 13(1): 18984.
doi: 10.1038/s41598-023-46430-3.
PMID: 37923796; PMCID: PMC10624893.

Lue myös
Etsitkö näitä?