SARS-CoV-2-pandemia lisäsi tarvetta tutkia virusten leviämistä ilmateitse hammashoidossa. Hammashoidossa hammaslääkärit, hammashoitajat ja suuhygienistit työskentelevät lähellä potilasta, minkä vuoksi heillä on riski altistua potilaasta ja hoitoinstrumenteista tuleville roiskeille ja aerosoleille. Potilaan sylki, hengitysilma ja mahdolliset veriroiskeet yhdistyvät porien ja muiden instrumenttien jäähdytysveteen. Siinä ne muodostavat bioaerosolia, joka kulkeutuu potilaan suusta hoitohuoneen ilmaan ja pinnoille.
Juuri julkaistussa artikkelissamme tutkimme aerosolialtistusta ja viruskontaminaatiota fantom-nuken avulla simuloiduissa hammashoidon toimenpiteissä potilaskäyttöön tarkoitetussa hammashoitohuoneessa. Fantom-nuken suuhun viritettiin syljeneritys ja hengitys, minkä lisäksi SARS-CoV-2-virusta muistuttavaa, ihmiselle vaaratonta Phi6-bakteriofagia laitettiin virtaamaan syljen mukana nuken suuhun. Nuken suussa tehtiin erilaisia poraustoimenpiteitä ja parodontologista hoitoa ultraäänilaitteella. Lisäksi suussa käytettiin kolmitoimiruiskua. Näiden lisäksi mitattiin tehoimun vaikutusta aerosolipitoisuuteen ja virusmäärään eri hammashoitotoimenpiteiden aikana. Apuna käytettiin myös lääkesumutinta.
Mittauksia tehtiin ilmakeräimillä, viruskasvatusmaljoilla sekä pintanäytteiden avulla. Kerätyistä näytteistä tutkittiin sekä infektiivisten virusten konsentraatio virustitrauksella että kokonaisvirusmäärä RT-qPCR-menetelmällä.
Tehoimu vähensi merkittävästi aerosoli- ja virusmääriä ja paransi siten hammashoidon turvallisuutta kaikkien tutkittujen hoitotoimenpiteiden aikana. Se ei kuitenkaan täysin estänyt virusaerosolien leviämistä.
Turbiinipora tuotti eniten aerosolia. Yllättäen kolmitoimiruisku oli ainoa instrumentti, josta tartuttavassa muodossa olevaa virusta sisältävää aerosolia levisi lähietäisyyttä, eli hammaslääkäriä ja hoitajaa sekä instrumenttitarjotinta, kauemmaksi. RT-qPCR-menetelmällä viruksen osia havaittiin, kun kaikkia tutkittuja instrumentteja käytettiin myös kauempana huoneessa. Tartuttavassa muodossa virusta todettiin vain silloin, kun käytettiin kolmitoimiruiskua.
Kokokasvovisiirin ulkopinnalta löytyi viruksia tartuttavassa muodossa, joten sen käyttöä voi tutkimuksen perusteella suositella myös jatkossa, mikäli kliinikon on mahdollista käyttää sitä. Jos kokokasvovisiirin käyttö ei ole mahdollista, on hyvä tiedostaa, että mahdollisesti infektiivistä aerosolia voi levitä hammashoitohenkilökunnan kasvoille. Siksi kirurgisen suu-nenäsuojuksen ja suojalasien oikeaan käyttötapaan tulee kiinnittää huomiota samoin kuin suojalasien ja luuppien aseptiikkaan. Virusten lisäksi suun bakteerien ja niiden sisältämien endotoksiinien on mahdollista levitä potilaan suusta ilmaan.
Hammashoidossa aseptiikka ja hygieniakäytännöt ovat olleet korkealla tasolla jo ennen koronapandemiaa. Sen ansiosta koronapandemian aikana ilmeni vähän hammashoidosta peräisin olevia SARS-CoV-2-tartuntaketjuja tai työperäisiä tartuntoja. Monet muut lääketieteen alat ovat ottaneet hammashoidon toimivista käytännöistä mallia koronapandemian myötä.
High-volume evacuation mitigates viral aerosol spread in dental procedures
Rasmus Malmgren, Molekulaariset ja integratiiviset biotieteet, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
Hanna Välimaa, Virologian osasto, Helsingin yliopisto, Suu- ja leukasairauksien linja ja Meilahden rokotetutkimuskeskus MeVac, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Lotta Oksanen, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Enni Sanmark, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Petra Nikuri, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Paavo Heikkilä, Aerosolifysiikan laboratorio, Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto
Jani Hakala, VTT:n tutkimuskeskus, Tampere
Aleksi Ahola, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Simeoni Yli-Urpo, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Ville Palomäki, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Eija Asmi, Ilmakehätutkimuksen yksikkö, Ilmatieteen laitos
Svetlana Sofieva, Molekulaariset ja integratiiviset biotieteet, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, Ilmakehätutkimuksen yksikkö, Ilmatieteen laitos
Antti Rostedt, Aerosolifysiikan laboratorio, Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto
Sirpa Laitinen, Työterveyslaitos
Martin Romantschuk, Molekulaariset ja integratiiviset biotieteet, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
Tarja Sironen, Virologian osasto, Lääketieteellinen ja Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
Nina Atanasova, Molekulaariset ja integratiiviset biotieteet, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, Ilmakehätutkimuksen yksikkö, Ilmatieteen laitos
Susanna Paju, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Laura Lahdentausta-Suomalainen, Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Sci Rep 2023 Nov 3; 13(1): 18984.
doi: 10.1038/s41598-023-46430-3.
PMID: 37923796; PMCID: PMC10624893.