Hyvinvointialueiden rahoitus – tarkoittaa niukkuutta – on ollut tapetilla jatkuvasti. Tässä lehdessä kerrotaan Pirkanmaalla rahapulan takia äskettäin aloitetuista, jopa 500 hyvinvointialueen työntekijää koskevista yhteistoimintaneuvotteluista. Samassa tilanteessa ollaan joka kolmannella hyvinvointialueella.
Kun alueiden rahoitukseen kaivautuu syvemmälle, esiin tulee tarvekertoimen käsite. Siitä puolestaan päästään usean välivaiheen kautta hoitohuoneeseen ja jokapäiväiseen työhön. Arkinen kirjaaminen muodostaa yhdessä muiden tietoaineistojen kanssa pohjan, jonka kautta lasketaan kunkin hyvinvointialueen sote-rahoituksen kokonaissummasta saama osuus.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylihammaslääkäri Ulla Harjunmaa esitteli diagnoosien kirjaamisen ja suun terveydenhuollolle allokoitavan rahamäärän yhteyttä Kansanterveysjaoston kesäseminaarissa elokuun lopussa. Tiiviisti kyse on siitä, että väestön palvelujen tarve määrittelee valtaosan hyvinvointialueen valtiolta saamasta rahoituksesta. Palvelujen tarvetta ilmaistaan tarvekertoimella, joka lasketaan tilastollisesti merkittävimpiä kustannuksia aiheuttavien sairauksien kautta. Suun terveydestä mukana on viisi sairausryhmää, kaikkiaan noin 120, ja lisäksi huomioidaan sosioekonomisia tekijöitä.
Huomioituja suun ja leukojen sairauksia ovat tietyt pahanlaatuiset kasvaimet, karies, purentaelimistön poikkeavuudet ja hampaan kiinnityskudosten sairaudet. Lisäksi huomioidaan protetiikkaa. Karies on mukana, koska yleisimpänä diagnoosina sen aiheuttamat kustannukset ovat suuria eikä tila parane hoidolla pysyvästi; oikomishoito puolestaan on pitkäkestoista ja vaatii tiheitä käyntejä. Parodontiitissa on alueellista vaihtelua karieksen tavoin, ja hoitoon tarvitaan yhä enemmän resursseja diagnosoinnin ja hoidon tehostuessa. Alueellinen vaihtelu on mallinnuksessa olennaista. Jos sairaus on yhtä yleinen kaikkialla, se ei vaikuta rahan jakautumiseen.
Mitä tästä pitäisi ajatella arjessa? Ulla Harjunmaan mukaan tärkeää olisi huomata, että diagnoosien oikea kirjaaminen on olennaista monesta syystä. ”Tärkeintä se on tietysti potilaan hoidon kannalta, mutta myös tilastoinnin, sairastavuuden seurannan ja alueille jaettavan sote-rahoituksen kannalta.” Mallia päivitetään säännöllisesti. Vaikka jokin diagnoosi ei ole nyt mukana, seuraavassa päivityksessä tilanne voi muuttua.
Ikävä kyllä vaikutukset hoitohuoneeseen päättyvät tähän. Vaikkapa karieksen yleisyys ei korvamerkitse rahaa alueella sen hoitoon eikä edes suun terveydenhuoltoon, vaan hyvinvointialueet päättävät saamansa rahoituksen jakamisesta itse. Suun terveydenhuolto tarvitsee puolestapuhujia.
Heli Mikkola
Hammaslääkärilehden päätoimittaja