Bakteereita pidettiin aiemmin lähinnä taudinaiheuttajina, mutta nykyisin tunnetaan yksilön ja hänen mikrobistonsa välisen symbioosin arvo.
– Bakteerit ovat mahtavia, hehkuttaa kariologian emeritusprofessori Svante Twetman Kööpenhaminan yliopistosta.
– 80 prosenttia immunologisista vasteista syntyy suolistossa. Verenpaineen säätelystä suuri osa tapahtuu plakin mikrobistossa.
Terveyden kannalta olennaista on elimistön mikrobiston monimuotoisuus ja vakaus. Tasapainoisessa mikrobistossa esiintyy hyvien bakteerien ohella myös ”pahoja” bakteereita ilman, että ne aiheuttavat sairastumista.
– Sairastuminen tapahtuu, kun mikrobistoa stressataan, Twetman toteaa.
Yksilön mikrobisto muuttuu koko elämän ajan. Hammasterveydelle merkitystä on kuitenkin myös sillä, mitkä mikrobit onnistuvat ensimmäisinä kolonisoimaan suun varhaislapsuudessa. Kolme ensimmäistä elinvuotta ovat tärkeitä mikrobiston koostumukselle.
Keisarileikkaus, pulloruokinta ja varhaiset antibioottikuurit haittaavat tasapainoisen mikrobiston kehitystä. Alatiesynnytys ja rintaruokinta puolestaan edistävät sitä – ja saattavat myös pienentää karieksen riskiä.
Paikkaamisesta ehkäisyyn
– On surullista, että karieksen esiintymistä ei ole saatu vähenemään, vaikka se on ehkäistävissä oleva sairaus, Twetman
sanoo.
Hän muistuttaa, ettei karieksen ehkäisy edistä vain suunterveyttä, vaan myös yleisterveyttä.
– Me emme tee oikeita asioita. Meidän tulisi restoratiivisen hoidon sijaan keskittyä vaikuttamaan mikrobiston epätasapainoon.
Twetmanin mukaan karieksen ehkäisy on hyvin yksinkertaista: vähennetään sokerin kulutusta ja huolehditaan säännöllisestä suuhygieniasta. Korkeintaan viisi ateriaa päivässä, hampaiden harjaus fluorihammastahnalla kaksi kertaa päivässä ja tarvittaessa syljenerityksen stimulointi, lista jatkuu.
– Karies on biofilmivälitteinen sairaus. Tärkeintä on hallita biofilmin stressiä, jotta mikrobisto pysyy tasapainossa, hän tarkentaa.
Biofilmin hampaan pintaan muodostavat mikrobikoloniat. Sen koostumukseen vaikuttavat perintötekijät, ikä ja ruokavalio. Jokainen biofilmi on uniikki, lähes kuin sormenjälki.
Runsassokerinen ruokavalio suosii hapanta ympäristöä sietäviä bakteereita, kuten mutans-streptokokkeja.
– Suun mikrobisto muuttuu kolmessa viikossa, kun ruokavaliota muutetaan, Twetman mainitsee.
Hän kutsuu sokerin käytön vähentämistä hanan sulkemiseksi lattian moppaamisen sijaan. Sokerin ylenmääräinen syöminen, sekä käyttökertojen tiheyttä että kokonaismäärää tarkastellen, on merkittävä karieksen riskitekijä ja aiheuttaa lisäksi ylipainoa, diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia.
Tärkeä keino biofilmin stressin lievittämiseen on fluori. Se estää maitohappoja tuottavien bakteerien aineenvaihduntaa, jolloin suun pH neutraloituu.
– Jos suun pH-arvo pysyy yli 5,5:n, bakteeristo ei muutu dysbioottiseen suuntaan, Twetman sanoo.
Mekaanisen puhdistamisen säännöllisyys on myös tärkeää: Runsas plakki on merkki dysbioosista.
Muiden keinojen rinnalle suun mikrobiston tasapainon parantamiseen Twetman nostaa probiootit, joiden hyödyistä suunterveydelle on saatu lupaavia tuloksia.
Probiootteja saadaan tablettien lisäksi tietyistä ruoista, esimerkiksi jogurtista, kypsytetyistä juustoista ja hapankaalista sekä muista maitohappokäymisen avulla valmistetuista tuotteista, kuten tempestä ja misosta.
Hyvien bakteerikantojen menestystä edistävät prebiootit. Niitä ovat esimerkiksi kasviksista, viljoista ja pavuista saatavat oligosakkaridit, proteiinipitoisten ruokien sisältämä arginiini sekä ksylitoli.
Vähemmän on enemmän
COVID-19-pandemia on voinut sysätä karieksen hoitoa enemmän ehkäisevän ja ei-korjaavan hoidon suuntaan, kun korkean tartuntariskin toimenpiteitä on pyritty välttämään. Twetman pitää tätä oikeansuuntaisena kehityksenä – poraan ei tarvitsisi tarttua niin hanakasti.
– Meillä on enenevästi todisteita siitä, että on parempi tehdä vähemmän kuin enemmän.
Usein potilaan suun tilannetta kohentaa jo omahoidon parantaminen. Tehtäviä toimenpiteitä valittaessa tärkeää on arvioida potilaan kariesriski.
Kariesleesioiden remineralisaatioon paras keino Twetmanin mukaan on edelleen fluori, jota pitäisi olla biofilmissä kellon ympäri. Keinoja tämän varmistamiseen ovat fluorilakkaus, fluoripitoiset suuvedet ja runsasfluoriset hammastahnat.
Minimaalisesti kajoavista toimenpiteistä Twetman suosittelee kariesleesioiden hoitoon pinnoitteita tai resiini-infiltraatiota. Hopeadiamiinifluoridi puolestaan on paikallaan, kun on tarpeen pysäyttää kavitoituneen karieksen eteneminen. Hän mainitsee myös käsi-instrumentin käytön pehmeän karioituneen hammaskudoksen poistossa.
– Meidän tulee haastaa normaalit rutiinit ja miettiä toimenpiteitä uudelleen, Twetman huomauttaa.
– Valitun toimenpiteen hyötyjen tulee olla suurempia kuin sen riskit.
Lähteet:
Prof. emeritus Svante Twetmanin luennot: Much chat about caries – but little about fillings!, Covid-19 – a step-up for prevention and non-invasive caries care, Evidence-based dentistry and systematic reviews – why do we need them? ja Caries prevention and non-restorative management – the 4D approach.
Dosentti, FT Eva Söderlingin luento: Eivätkö mutans-streptokokit enää ole kariesbakteereja? Ksylitoli prebioottina
Apulaisprof. Kirsi Laitisen luento: Kohtaavatko ravitsemussuositukset ja käytäntö?
Hammaslääkäripäivät 2020