Maailman Terveysjärjestö WHO on viime vuosina herännyt tosissaan kiinnittämään huomiota suusairauksien merkitykseen kaikkialla maailmassa. Lähes puolet (45 %) väestöstä kärsii suusairauksista, karieksesta ja parodontaalisairauksista. Se tarkoittaa peräti 3,5:tä miljardia ihmistä, joiden suut ovat näiden sairauksien osalta hoitamatta. Mitään muuta ei-tarttuvaa tautia ei sairasta maailmassa lähellekään näin suuri määrä ihmisiä. Kolme neljästä suusairauksista kärsivästä asuu lisäksi muissa kuin kehittyneissä maissa (1).
WHO julkisti marraskuussa 2022 raportin suun terveydenhuollon globaaleista ongelmista ja tulevaisuuden visioista (2). Raportin tarkoitus on kiinnittää huomiota siihen, ettei hammassairauksia ole huomioitu terveydenhuollon toteuttamisessa samoin kuin muita sairauksia.
WHO:n tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä suun terveydenhuolto olisi täysin integroitu muuhun terveydenhuoltoon. Se, että tämä on mahdollista, käy ilmi mm. Thaimaan ja Brasilian toteutuksista, joissa suun terveydenhuolto on osa julkisesti rahoitettua perusterveydenhuoltoa.
Teollistuneista maista ainoastaan Kanadassa ja Ranskassa on tehty päätöksiä samaan suuntaan, kun taas lähes kaikissa muissa maissa potilas joutuu maksamaan suuriakin summia saadakseen hammashoitoa. Näin myös meillä Suomessa riippumatta siitä, saako hoitoa yksityiseltä vai julkiselta puolelta.
WHO:n raportissa todetaankin, että suun ja hampaiden hoidon eriyttämisessä muusta terveydenhuollosta on ollut ajatuksena, ettei hampaiden hoitaminen ole kovin tärkeää ja että se on jokaisen oma asia! Tässä ovat unohtuneet suusairauksien valtava merkitys paitsi yksilön kokonaisterveydelle ja hyvinvoinnille myös näiden sairauksien laajat yhteiskunnalliset seurausvaikutukset.
Kallista hammashoito nykyjärjestelmässä toki on. WHO:n laskelmien mukaan siihen kuluu vuosittain 387 miljardia dollaria. Tämä summa jakautuu väestössä kuitenkin vain noin 20 %:n kontolle, ja heistä 80 % asuu teollistuneissa maissa, joissa hoitoa sentään on tarjolla.
WHO:n raportissa käsitellään myös syitä, joista suun terveydenhuollon huonon saatavuuden ja hoidon kalleuden ongelmat johtuvat. Perusterveydenhuoltoon integroitumisen puuttumisen lisäksi mainitaan puute alan ammattihenkilöistä, epätasainen tarjonta kaupunkien ja maaseutujen kesken sekä järjestelmien keskittyminen pääosin kalliin hammaslääkärityövoiman käyttöön.
Raportissa todetaankin, että suun terveydenhuolto kaipaa perusteellista uudistamista ja ettei totuttuun tapaan jatkaminen ole enää vaihtoehto pyrittäessä tasa-arvoiseen ja tasapuoliseen suun ja hampaiden hoitoon vuoteen 2030 mennessä. Tässäpä on pohdittavaa meidänkin maassamme.
1. Benzian et al. WHO calls to end the global crisis of oral health. Lancet 2022; 400: 1909–10.
2. WHO. Global oral health status report – towards universal health coverage for oral health by 2030. Geneva: World Health Organization, 2022. https://www.who.int/teams/noncommunicable-diseases//global-status-report-on-oral-health-2022.