Tuore suomalaistutkimus viittaa suuperäisten bakteerien rooliin sydäninfarktin synnyssä. Hammaslääkärin työssä löydös täsmentää riskipotilaan määritelmää sekä riskipotilaiden tunnistamisen ja antibioottiprofylaksian merkitystä.
Jos löydös vahvistetaan muissa tutkimuksissa, sydäninfarkti saattaa osoittautua infektiosairaudeksi. Löydös korostaa myös suunterveyden merkitystä kokonaisterveydelle.
– Bakteerien on jo pitkään epäilty liittyvän sepelvaltimotautiin, mutta vakuuttava suora näyttö tästä on puuttunut. Osoitimme tutkimuksessamme, että sepelvaltimoahtaumissa oli useiden suuperäisten bakteerien DNA:ta, tutkimusta johtanut Tampereen yliopiston oikeuslääketieteen emeritusprofessori Pekka Karhunen sanoo.
Tähän asti on oletettu, että infarktiin johtavan tulehduksen käynnistäjä on hapettunut huono kolesteroli, jonka elimistö tunnistaa vieraaksi rakenteeksi. Toisaalta jo Karhusen aiemmassa tutkimuksessa havaittiin yhteys sydänäkkikuolemien ja huonon suun terveyden välillä.
Yleisimpiä havaittuja bakteereita olivat suun viridans-ryhmän streptokokit, joita löytyi 42 prosentista oikeuslääketieteelliseen avaukseen joutuneiden sepelvaltimoplakkinäytteistä ja 43 prosentista kirurgisten potilaiden endaktektomianäytteistä. Muita havaittuja olivat muun muassa P. gingivalis ja Aggregatibacter Actinomycetemcomitans.
Infarktipotilaiden sepelvaltimokudosleikkeitä tutkittiin bakteerien DNA-pohjaisten analyysimenetelmien sekä bakteerien immunohistokemiallisen osoittamisen avulla. Tutkimus julkaistiin Journal of the American Heart Association -tiedelehdessä elokuussa.
Hammaslääkärin havainnot korostuvat
Yksi tutkimus ei muuta hoitokäytäntöjä, mutta Karhunen korostaa hammaslääkärien roolia antibioottiprofylaksiaa vaativien riskipotilaiden tunnistamisessa.
Tutkimustulosten takia hän myös tarkentaisi bakteereja vereen tuottavien suun terveydenhuollon toimenpiteiden yhteydessä mikrobilääkkeestä hyötyvää kohderyhmää niin, että riskipotilaita ovat sepelvaltimotautia sairastavat ja ne, joilla on ollut aivohalvauksia.
– Suurimmassa riskissä ovat useimmiten keski-ikäiset ja sitä vanhemmat miehet, joilla on ylipainoa ja kolesteroli koholla, sekä vaihdevuodet ohittaneet naiset, joiden sydänterveyttä estrogeeni ei enää suojaa. Hammaslääkärin on syytä olla selvillä potilaan sairaushistoriasta.
Antibioottihoidon pitkittämiseen ei Karhusen mukaan sen sijaan ole syytä, pikemmin toisinpäin. Aiemman, hampaan poistojen aiheuttamaa bakteremiaa selvittäneen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan suurin osa verenkiertoon pääsevistä bakteereista on juuri viridansseja streptokokkeja ja kyseessä on nopea purskahdus.
– Aikaraja on mielenkiintoinen. Suurimmat pitoisuudet verestä saatiin ihan muutaman minuutin kuluttua siitä, kun hammas kiskaistiin irti. Bakteereja näkyi verenkierrossa merkittävä määrä vain vajaan 20 minuutin ajan. Periaatteessa lyhytkin antibioottihoito voisi sen vuoksi riittää, Karhunen miettii.
– Jatkoa varten tässä on sellainen rajapinta, jossa tarvittaisiin sekä lääketieteen että hammaslääketieteen tutkijoita. Tutkimuksen aineistona pitäisi olla kaikenikäisiä potilaita ja jokin toimenpide, jota tehdään kaikenikäisille.
Tutkimusartikkelissa sen heikkoudeksi mainitaan, että näytteissä olivat yliedustettuina miehet ja kuolinsyinä sydänäkkikuolemien lisäksi väkivalta ja alkoholiperäiset syyt.
Tutkimuksen toteuttivat Tampereen ja Oulun yliopistot, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Oxfordin yliopisto.